Lokakuussa on aika kertoa miten tämä satokausi sujui, sekä tuttuun tapaan kertoa itä kaikkea on viimeisen kuukauden aikana puuhasteltu ja mitä tullaan tekemään kuluvana kuukautena. Eli joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina ilmestyvä #suuntanaomavaraisuus -sarja on taas täällä.
Olimme aikeissa pitää iisimmän vuoden. Useampi rankka vuosi oli takana ja kesälle oli kasattu tekemistä. Piti mennä viimeinkin katsomaan aikuista esikoista, Miinaa, Lontooseen. Viettää paljon aikaa Saimaan sukumökillä, nähdä ihmisiä ja niin edelleen. Sitten tuli korona ja suunnitelmat muuttuivat.
Meille korona ja vuosi 2020 eivät ole sellainen kirosana, kuin monille. Me pakenimme tuvalle tiukensimme karanteenia. Olimme valitettavasti joutuneet kokeilemaan eriasteisia karanteeneja jo aiemmin, niin liukuminen entistä tiukempaan ei ollut meille niin suuri asia, kuin se ilman harjoitusta olisi ollut.
Muutimme tuvalle ja muutimme tulevan kesän suunnitelmat. Korona vaikutti siltä, että se pitäisi meitä otteessaan ainakin alkukesän ja estäisi liikkumisen. Olimme Kajn kanssa vuosia puhuneet, että kesäkanat olisivat kivoja, mutta meille mahdottomia kun liikumme kuitenkin sen verran pois tuvalta.
Kesäkanoja, viljelylava, mansikkamaa, marjaköynnöksiä, sieniviljelyä ja mitä kaikkea sitä saakaan aikaiseksi kun on paikan päällä ja tekee. Omavaraistelussa suurimmat haasteemme ovat juuri olleet se, ettemme asu tuvalla ja että meillä on sen verran pienet lapset, että he kaipaavat paljon aikaa ja huomiota. Nyt toinen haasteista poistui hetkeksi ja se näkyi heti lopputuloksessa.
Satokausi 2020
Tämä satokausi, kuten kaikki tuvalla, ovat osoittaneet että monivuotiset kasvit ovat se, missä olemme vahvimmillamme. Herukoista ja omenoista tuli hyvä sato, luumujen kukinnan aikaan sää ei suosinut ja siksi sato oli olematon (toisin kuin edellisenä vuonna).Asuimme tuvalla parhaaseen marja-aikaan ja havaitsimme, ettei mikään määrä marjoja tuntunut riittävän herkkusuuperheellemme ja vieraillemme. Niiden kulutus oli taas edellisiä vuosia kovempaa.
Koska olimme tuvalla ihan asumassa laitoin salaattia kasvamaan ja nautin jokaisesta lehdestä. Tuore salaatti oli silkkaa luksusta. Salaatti vain on sellainen luksuskasvi, ei juuri ravinteita eikä energiaa, joten sen viljely menee hupiviljelyn puolelle.
Mansikkamaa ja sinne istutetut valkosipulit tekivät hyvän sadon. Tavalliset sipulit sen sijaan kärsivät kastelun puutteesta, meillä kun rengaskaivosta tuppaa vesiloppumaan todella keskenkaiken.
Perunoita tuli mukavasti ja osterivinokkaita nousi sienipedistä kausiluonteisesti suuria määriä kerrallaan. Kesäkurpitsoita grillattiin ja syötiin ihan mukava määrä. Valitettavasti vain yksilajike oli hyvin satoisa, toinen kohtuullinen ja loput pettymyksiä. Talvikurpitsat ja kurkku, niistä en viitsi edes puhua.
Erilaiset yrtit kasvoivat hyvin ja etenkin tilli, korianteri ja persilja tuottivat hyvän sadon, se vain menee mausteosastolla, säästää rahaa, mutta ei täytä vatsaa.
Tomaatit, paprikat ja chilit tuottivat satoa, olisin niille osoitetulla hoivaamisella toivonut suurempaa satomäärää.
Jovelan Johannalta saadut lilapalkoherneet tuottivat hyvän sadon. Väärinkäsityksen vuoksi yhtä ainoaa hernettä ei jäänyt seuraavaksi vuodeksi siemenherneiksi. Äärimmäisen harmillinen seikka.
Kanan ja ankan munat maistuivat, samoin pataan päätyneet yksilöt. Näiden suhteen emme vain olleet omavaraisia, sillä niitä ruokittiin ostorehulla. Lisäksi saimme näistä kakkaa eli maanparannusainetta.
Syyskuu
Hommaat eivät edenneet syyskuussa. Muutimme elokuussa kaupunkiin ja esikoiseni muutti tuvalle karanteeniin. Syyskuussa arki piti meidät kaupungissa kiireisenä ja vain jotain nopeita puutarhan syystöitä tuli tehtyä tuvalla.
Lokakuu
Tässä kuussa verkotamme hedelmäpuut, ajamme nurmikon samalla silputen varisseet lehdet ravinteiksi. Istutamme muutamia kukkasipuleita kevääksi pölyttäjille ja siistimme paikat talvikuntoon.
Satokauden muut saavutukset
- Kasvulava
- Mansikkamaa
- (teltta)kasvihuone
- Uusi perunamaa
- Marjaköynnösten istutus
- Kellarin pohjan teko
- Kaivo
- Uusi kiuas
- Lapsille keinu
Kasvulava
Kasvulava on ollut suunnitelmissa pidempään. Ihan jo kasvulavan ominaisuuksien vuoksi. Lisäksi kaipasimme pikkuisen tuulen- ja katseen suojaa grillipaikalle. Lisäksi lava jakaa pihan mukavasti eri osiin.
Nyrkkisääntönä yleensä mainitaan, että maanpinnan nosto 20-40 cm ympäröivää aluetta ylemmäs muuttaa alueen mikroilmaston olosuhteita yhden kasvuvyöhykkeen verran edullisempaan suuntaan.
Puutarhan parhaaksi -kirja, Leena ja Heikki Luoto
Mansikkamaa
Tuvan pihamaalla oli villiintynyt mansikkamaa, se väistyi aikanaan marjapensaiden tieltä, joten oli aika tehdä uusi lasten iloksi. Koronakeväänä mansikantaimien metsästys kävi työstä, niin kysyttyjä ne olivat. Taimien metsästys tuotti tulosta ja nyt mansikkamaassa kasvaa 4 erilaista mansikkaa.
Kasvihuone
Olemme jossain vaiheessa aikeissa rakentaa kasvihuoneen. Meillä ei ole kokemusta kasvihuoneista joten päätimme kokeilla aiottua paikkaa vuosia aiemmin alennuksesta hankitulla muovisellapressukasvihuoneella. Saimme hyvää kokemusta omia suunnitelmia varten sekä jonkin verran tomaatteja.
Perunamaa
Perustimme uuden perunamaan alapihan savikkoon. Tarkoituksena ei ole, että se olisi vuosia pottumaana, käytämme perunaa siellä pioneerikasvina, muiden suunnitelmien kehittyessä. Paikka on pihamma hallan arin ja siksi omalla tavallaan vaativa.
Marjaköynnökset
Olemme menestyneet monivuotisten kasvien kanssa. Tämän vuoksi halusimme laajentaa niiden valikoimaa kahdella köynnöksellä, joiden marjat ja hedelmät ovat syötäviä. Köynnöksiksi valitsimme Kinnanlaikkuköynnös Annikin ja Palsamiköynnöksen. Pienimmäinen leikki n iillä napsien niistä lehtiä, tästä koettelemuksesta huolimatta toivomme niiden viihtyvän ja tuottavan meille herkkuja.
Kellari
Tällä hetkellä meillä on kaupunkiasuntomme kylmäkellari käytössä, siitä huolimatta haluamme tuvalle oman kellarin. Siellä voi sadon lisäksi talvettaa esimerkiksi saamamme daalian juurakot.
Kiuas ja kaivo
Uusi kiuas ja kaivo ovat yhdistelmä joka toi meille lämpimän veden helposti. Edellinen kiuas söi tolkuttomat määrät puuta ja oli äärimmäisen hidas lämpeämään. Uusikiuas oli nopea ja tehokas. Sen avulla saimme lämmitettyä pesuvedet oman metsän puilla, ilman että tupa sen vuoksi kuumeni.
Keinu
Keinu voi kuulostaa siltä, että se ei kuulu omavaraisuuden tavoitteluun. Tai voisihan ajatella, että omalla pihalla oleva leikkipaikka tekee meistä leikkipaikka omavaraisen. Leikki sikseen. Meillä on kaksi pientä lasta ja sama määrä tunteja vuorokaudessa, kuin ennenkin. Kun haluamme lasten viihtyvän meidän uurastaessa vieressä, on heille varattava sopivaa viihdykettä. Silloin voimme viettää aikaa heidän kanssaan, samalla puuhaten omavaraisuutta edistäviä projekteja.
Linkit
Kurkkaa miten muilla omavaraistelijoilla on tämä vuosi mennyt sadon osalta.
Vyöhyke 1
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2020/10/05/urbaania-omavaraisuutta-sato-2020/
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/yksinkertaistaelamaa/
Vyöhyke 2
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/10/mita-taman-vuoden-sadosta-opittiin.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/10/satokauden-tilinpaatos.html
Vyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-osa-10-2020/
Caramellia https://caramellia.fi/?p=2182
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/10/suuntana-omavaraisuus-osa-10-sadonkorjuu.html
Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20521
Vyöhyke 4
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/10/unelmana-omavaraisempi-elama-sadonkorjuu.html
Kävimme tutun palstalla auttamassa syystöissä. Kolmivuotiaamme kerkesi vain hetkeksi mukaan auttamaan ja hänen palstalta poissaamisensa oli työn takana. Vaikuttaa siltä, että olemme saaneet ainakin yhteen lapseen istutettua innostuksen hoitaa kasvimaata.
Tätä kun lukee, huomaa miten monipuolinen satovuosi teillä on ollut! Osterivinokkaitakin <3 Itseä harmittaa, kun oma sieniviljelmä kuivui huimahelteissä, mutta keväällä sitten uudestaan, periksi ei anneta 😉
Säästin lilapalkoherneiden siemenherneitä varuiksi teillekin. Meinasin laittaa salaa joulukortin sijaan tulemaan, mutta kerrottakoon se nyt niin tiedät, että tulossa on 😉
Aurinkoisia ja turvallisia lokakuun päiviä sinne 🙂
Osterivinokkaat olivat todella kivoja, harmitti vain että joko satoa oli yllinkyllin tai ei lainkaan. Varmaan sää teki tuon, että sato oli hyvin jaksottaista. Mietin nyt pitäisikö kasvattaa niitä talvella kotona sisällä…
Tiedäskö miten ne herneet ilahduttivat joka kerta? Niiden kukat ovat todella kauniit ja ne palot, ne ovat varsinaista silmäkarkkia. Olemme hyvin kiitollisia sinulle siemenistä <3
Paljon saitte kesän mittaan aikaan. Kaiken kasvun eteen tekemänsä työn ja uhrausten jälkeen oma sato maistuu aina erityisen hyvältä.
Onnistuminen on aina hienoa ☺️.
Hyvä kaivo on tärkeä kuin mikä.
Siinä on varmaan jo valmiiksi ratkaistu se ongelma, josta puhuin, joka meitä piinasi koko alkukesän ja aiheutti ongelmia.
Jossain kohdin ennen ensi kevättä täytyy alkaa sulta kyselemään noista hedelmäpuista ja marjapensaista. Sijoituspaikoista, lajikkeita jne.
Tekisi ensimmäisen varsinaisen suunnitelman niiden osalta.
Ne kun tuntuu olevan sulla niin hyvin hallinnassa.
Toivottavasti teidän kaikki muutkin projektit edistyvät hyvin sillä aikaa kun tiedän Strömsö on talvi levolla ☺️.
Olen ehdottomasti käytettävissä suunnitelmissa. Juuri eilen kuulin, että ystävämme ovat hankkineet omakotitalon ja ensimmäiset ajatukset koskivat heti sen puutarhaa 😀
Kesältä olisin toivonut erilaista tahtia, olisi ollut mahtavaa esimerkiksi päästä vierailemaan teillä ja näkemään omin silmin huima etenemisenne.
Jospa itsekin havaitsisi oman huiman etenemisen.. Päinvastoin tuntuu että kaikki asiat menevät etanan vauhtia eteenpäin. Menossa on todellinen kilpajuoksu talven kanssa, ja ilmassa leijuu jo hitunen tappion tuntua.
Ei talvea voi voittaa, ainoastaan voi yrittää selvitä edes joten kuten sen läpi kunnes kevät ja uusi kesä aurinkoinen jostain saapuu pelastamaan kylmän ja pimeyden kourista ☺️.
Hiukan oon kateellinen teille kun saitte kaiken niin nätisti talviteloille.
Joo, ikävää että käyntinne täällä ei toteutunutkaan. Olisi ollut helpompi kysellä näkemyksiä ja kommentteja mm. sijoituspaikoista jne.
Mutta ehkäpä joku toinen kerta järjestyy.
Niin ja olisit saanut niitä poppelin taimia mukaasi niin monta kuin olisit halunnut ☺️.
Äläpäs nyt liikaa kehu. Sipulin kukat ja talvivalkosipulit odottavat edelleen maahan pääsyä, daaliat nostamista kellariin ja puut verkkoja suojakseen. Kiire se tässä vielä tulee 😀
Valitettavasti tämä helppo kaupunkielämä on alkanut nostamaan aika suureellisia ideoita ensi kautta varten, siis niiden jo olemassa olevien lisäksi. Toivon, että järki pysyisi matkassa ja lopettaisimme höpsöt suunnitelmat, ennen kuin alamme panostamaan niihin.
Kun saamme arkiset kiireet vähän enemmän kuosiin, niin nostan maakuntamatkailun Kajn kanssa puheeksi. Olen päättänyt koettaa kalenteroida kivoja juttuja, etteivät ne jatkossa livahtaisi ohi kuten nyt kävi.
Hahhah, meilläkin on vanha keinu runko säästetty ns. hyvän päivän varalle. Kovin kummoisia vauhteja siinä ei saa kun puutarha on rakentunut siihen ympärille, mutta kyllä siinä ainakin taapero viihtyy 😊 Paljon olitte saaneet taas aikaan! Jännä kun puhuit salaatista luksustuotteena, en ole koskaan ajatellut asiaa noin ja salaatit ovatkin viljelyksieni ehkä vähiten arvostettu osa-alue. Ehkä tässä olisi asennemuutoksen paikka..
Keinuminen on hyvin koukuttavaa ja on mahtavaa, että lapsilla on mieluista puuhaa kun aikuiset kuopsuttavat maata.
Itse en oikein ole ollut lehtisalaatin ystävä, se menee helposti kitkeräksi, se ei kestä säilyttämistä ja mitä kaikkea. Mutta kun on itse paikalla ja huolehtii kastelusta ja poimii lehdet suoraan leivän päälle tai salaattiin on tilanne aivan toinen. Silloin se on parhaimmillaan <3
Koti Helsingissä ja viljelykset mökillä, se on haastava yhdistelmä. Tänä kesänä koronan vuoksi kaikki on ollut erilaista, mutta yleensä on
olen aina ollut väärässä paikassa. Monivuotiset kasvit ovat todellakin pelastajia, jotain satoa saa.
Monivuotiset ovat nyt se, johon ensi vuonna panosta. Lisää vain kasvamaan ja itselle lisää oppia niistä. Ja eri lajikkeita, jotta satokausi olisi mahdollisimman pitkä. Nyt meillä on satoiässä vain alkukauden omenat ja se tekee sen, että olemme keskimmäisen kummin omenapuiden tuotosten varassa näin syksyllä. Todella hämmentävää, sillä lapsuudessani mummolan omppuja syötiin joulun yli, se on myös meidän oma tavoitteemme.