#suuntanaomavaraisuus2021 osa 1

Uusi vuosi pyörähti käyntiin ja #suuntanaomavaraisuus -sarja jatkuu tänäkin vuonna. Tänä vuonna keskitymme aiheissamme muuhunkin kuin kasvimaahan, joten tervetuloa seuraamaan vaihtelevia aiheita.

Vuoden ensimmäisessä yhteiskirjoituksessa bloggaajat pohtivat omavaraistelunsa ideologiaa, kertovat miten omavaraistelu näkyy omassa elämässä ja mistä syistä. Lisäksi osa pohtii miten edellinen, hyvin poikkeuksellinen vuosi, on vaikuttanut omiin ajatuksiin ja kokemuksiin omavaraistelun saralla.

Vuoden alkuun moni bloggaaja kertoo mitkä ovat suunnitelmat tälle vuodell, näin teemme mekin. Lisäksi kerromme, mitä olemme jo tänä vuonna tehneet.

Varoitus näin alkuun, tämä postaus on aika pitkä 🙂

Seuraathan meitä jo instagramissa?
Elämää tuvalla https://www.instagram.com/tsajut/
Elämää kaupungissa https://www.instagram.com/misahila/

lapsi ja risumaja lumisessa metsässä

Omavaraistelu ja me

Se, miten miellämme omassa elämässämme omavaraistelun on vaihdellut. Olemme molemmat Kajn kanssa varttuneet ympäristössä, jossa pihamaalla kasvoi marjapensaita, perunamaa piti olla vaikka vain pieni. Metsästä haettiin marjoja ja sieniä ja sen semmoista. Emme ajatelleen elämäntavan olevan mitenkään erityinen, niin siihen aikaan kotiseuduillamme elettiin.

Kajn lapsuudenkodissa oli kanoja ja ankkoja, ne tuottivat munia ja lannoitetta puutarhaan. Viime kesän kanat ja ankat olivat siis hänelle tuttuja asioita.

Heti tutustuessamme Kajn kanssa aloimme puhumaan siitä, miten tärkeää meille on jollain tavalla olla säännöllisesti kosketuksissa luontoon. Alunperin oli puhe omakotitaloelämästä, se ei kuitenkaan toteutunut. Asuntosivustolta bongattu mökki oli alku yhteiselle omavaraisteluelämälle.

Koemme tärkeäksi kasvattaa lapsiamme samaan tapaan, aktiivisiksi ja omatoimisiksi. Juuri tuo, lasten mukaan ottaminen on se asia joka hidastaa etenemistä paljon.

Keitä me olemme, ketä meihin kuuluu ja missä puuhastelemme?

Kelataampa muutama hetki taaksepäin, hankimme tuvan keväällä 2015. Tupa on 20 + 8 neliötä, kasvuvyöhykkeellä 3 sijaitseva pihamaa oli 3 800 m2 ja tarkoituksena oli elellä siellä vapaa-aikana kaksin, olihan esikoiseni Miina jo muuttanut kotoa ulkomaille opiskelemaan.

Jossain vaiheessa naapuritontti tuli myyntiin ja hankimme sen. Se lisäsi tonttimme pinta-alaa ja takasi sen, ettei ihan rajalle tullut lisää taloja. Nyt meillä oli pihan lisäksi oma hoidotta ollut metsä kosteikkoineen.

Talvella -17 saimme ensimmäisen ja kesällä -19 toisen ja viimeisen iltatähden. Syksyllä -20 Miina vastaanotti opiskelupaikan Helsingistä ja palasi 7 vuoden jälkeen Suomeen. Olimme siis tilanteessa, jossa pihamaata oli tarpeeksi lastenleikkeihin, mutta tupa ja kasvimaa olivat ehdottoman liian pieniä omavaraisteluun.

Viisi ihmistä, joista neljä samassa jääkaappikunnassa, liuta sukulaisia ja ystäviä ja piha jonka pitäisi riittää vaikka ja mihin. Tässä on tämän hetkisen ongelmamme ydin.

Miten omavaraistelu näkyy elämässämme?

Lyhyesti omavaraistelu näkyy elämässämme sillä, että siihen liittyvään puuhasteluun menee meillä todella paljon aikaa ja energiaa. Se on harrastuksemme ja elämäntapamme, jota haluamme syventää.

Olemme kasvattaneet ruokaa tuvalla, mökillämme. Esi- ja jälkikasvatusta on suoritettu myös kaupunkikodin parvekkeella ja ikkunalaudoilla. Kalastamme, sienestämme ja marjastamme myös sukuni saarimökillä Saimaalla.

Ruokaomavaraisuuden lisäksi olemme innokkaita kasvattamaan osaamistamme erilaisissa toimissa, tällä hetkellä kiinnostuksen kohteena on ollut erilaiset rakentamiseen ja remontoimiseen liittyvät asiat.

Erilaiset omavaraisuuteen ja omatoimisuuteen liittyvät kirjat ovat alkaneet täyttämään kirjahyllyjämme.

Verkostoidumme mielellämme muiden omavaraistelijoiden kanssa, vaihdamme kokemuksia ja käymme kylästelemässä (toki tautitilanne on laittanut tätä tauolle).

Pyrimme saamaan lapsemme innostumaan puuhakkaasta elämästä ja tähän uppoaa yllättävän paljon aikaa. Pienet ovat innokkaita osallistumaan ja kaipaavat paljon ohjausta ja huomiota.

#suuntanaomavaraisuus -sarja

Kiinnostus omavaraisuuteen ja sen moniin erilaisiin toteutustapoihin kiehtoo minua todella paljon. Aluksi kirjoitin aiheesta blogissa, sitten aloin ehdotella yhteiskirjoituksia ja lopulta muotoutui tämä #suuntanaomavaraisuus -sarja, joka pitää minut kiireisenä. Mahtavana apuna on Korkeala-blogin Heikki.

Vaikka en kaikkea pääsisi kokeilemaan omassa elämässäni tai vaikka omat projektini seisoisivat tai epäonnistuisivat, niin voin samalla oppia muilta ja fiilistellä kirjoituksia joissa kerrotaan minua kiinnostavista aiheista.

Vuosi 2020 omavaraistelumme kannalta

Mennyt vuosi mahdollisti meille asioita, joita tavanomaisempi vuosi ei olisi mahdollistanut. Asuminen tuvalla sai hommat etenemään ja osoitti myös sen, miten paljon pidämme tämän kaltaisesta puuhastelusta.

Oma pihamaa erilaisine aktiviteetteineen oli mahtava, kun muualle ei tohtinut lähteä. Kesällä seuraksi saapuneet kanat ja ankat olivat elämys kaikille. Tosin eläminen kanojen ja ankkojen kanssa sai aprikoimaan lihateollisuutta ja lihansyöntiä ihan eri tavalla. Olemme kuitenkin edelleen sekasyöjiä.

Meille edellinen vuosi oli osoitus siitä, että olemme perheemme kannalta oikealla polulla, ainakin vielä homma antaa todella syvää tyydytystä koko porukalle.

Vuosi 2020 tuvalla

Alkutalvesta pidimme koko viikonlopun syntymäpäiväjuhlat tuvalla. Syynä oli se, että halusimme rauhassa seurustella mahdollisimman monen vieraan kanssa ja tämä on usein haastavaa sellaisilla lastensyntymäpäivillä, jossa kaikki ovat paikalla kerralla. Lisäksi tupa on pieni isolle ihmismäärälle.

Syntymäpäiviä seurasi heti tuvalla sairastettu mahatauti, onneksi vain vanhempi pikkuisista sairastui. Täytyy sanoa, että kunnon yrjötauti vedettömässä mökissä jossa ei ole juoksevaa vettä ja eikä kaivoa (se hankittiin keväällä) oli kokemus.

Maaliskuussa jäimme porukalla tuvalle asustelemaan (sama sairaanhoitopiiri, lyhyempi työmatka). Muutimme tuvalta pois vasta tyttäreni Miinan palatessa ulkomailta Suomeen elokuussa ja tarvitessa karanteenipaikkaa.

Asuminen tuvalla pienten lasten kanssa on näin jälkikäteen ajatellen ihanaa, idyllistä ja upeaa. Vielä tapahtuneesta ei kuitenkaan ole niin kauaa, että olisin onnistunut unohtamaan ne liki päivittäiset hermoromahdukset ja vaikeudet. Tosin keväällä oli tuvalla asumisen käytännönvaikeuksien lisäksi myös muuta mielenpäällä stressaamassa.

Elämä karanteenissa tuvalla oli meille entuudestaan aika tuttua, nyt entiseen verrattuna emme tohtineet nähdä sukulaisia ja se teki ajasta rankempaa. Olemme aiemmin vältelleet infektioita tuvalla, nyt homma meni vain astetta tarkemmaksi ja yleinen epävarmuus kaikesta toi omat juttunsa mukaan.

Kahden pienen lapsen kanssa ei aikaa pohtimiseen ollut liikoja. Tupa lämpeni puilla, vedet piti lämmittää, huussiin pihan perälle piti kiiruhtaa kun lapsilta pääsi ja lasten kanssa piti ulkoilla paljon, sillä pieni tupa on energisille lapsille pieni.

trapetsi ja keinulauta lumisessa maastossa

Juuri oma piha oli se joka teki keväästä hyvän. Olimme käyttäneet rahaa hankkimalla lapsille kierrätysliukumäkiä ja muita ja nyt ne osoittivat arvonsa, meillä oli leikkipuisto omalla pihalla!

Leikkipaikat antavat myös tavallisessa arjessa lapsille mukavaa ajankulua sillä aikaa kun aikuiset omavaraistelevat. Toki lapset osallistuvat sen verran kuin haluavat, yhteisen tekemisen lisäksi he kuitenkin kaipaavat leikkiä.

Kärrysauna

Haasteet tuvalla asumisessa

Tuvalla asuminen mahdollisti nopeamman etenemisen eri projekteissa. Lisäksi asuminen nosti esille arkisia haasteita, joita ei viikonloppuina tai lomilla ole noussut esille. Suurimpana haasteena oli kaivottomuus eli vesi sekä pyykkäys. Tuvan vanhan rengaskaivon renkaat ovat vinksinvonksin (vesi ei ole hyvää), siinä oli huono kansi ja siitä loppuu vähän väliä vesi.

Keväällä hankimme porakaivon, kunnostimme pulsaattorin ja hankimme kärrysaunaan uuden kiukaan vesipadalla.

Marraskuussa -19 pienoisen äksidentin jälkeen peseydyin pikku pakkasessa jääriitteisellä vedellä ja mukavuudenhalu nousi niin niin vahvana esille, että päädyimme hankkimaan kärrysaunan joululahjaksi itsellemme. Ostos oli oikeaan aikaan ajoitettu, sillä kärrysauna mahdollisti peseytymisen tuvalla.

Toki me aikuiset olisimme voineet peseytyä tuvan terassilla säällä kuin säällä, lapsille moinen olisi ollut liian julmaa.

Seuraava ongelma oli ruoka. Olimme juuri saaneet rymsteerattua kaupunkiasuntomme niin, että säilytystilaa oli mukavasti, oli paikka kotivaralle ja sellainen löytyi. Tuvalla asia oli toinen. Toki siellä oli ekstraruokaa, sillä ajatuksella ettei kaikkea aina tarvitse raahata mukanaan viikonlopuksi. Keväällä ruoansäilyttämisen vaatima tilantarve kasvoi huomattavasti. Ruokaa löytyi lopulta esimerkiksi nojatuolin alta pahvilaatikosta. Hätä keinot keksii ja niin päin.

Tuvalla asumisen mahdollisuudet

Aiemmin viittasin jo siihen, että tuvalla asumisessa parasta oli siellä asuminen, siellä oleminen. Koska olimme siellä kokoajan paikalla, ei aikaa kulunut matkoihin ja tavaroiden roudaamiseen. Sen sijaan saimme käytettyä paljon aikaa tuvalla eri asioiden edistämiseen.

Kaikessa on kääntöpuolensa. Meillä on paha tapa yllyttää toisiamme kaikkiin sellaisiin puuhiin joihin ei oikeasti olisi aikaa ja energiaa. Meille tuli kesäsiivekkäät, kasvihuone, kasvilava, mansikkamaa, sieniviljelyksiä ja vaikka ja mitä mille ei oikeasti olisi ollut aikaa ja energiaa.

Lapset rakastivat tuvalla elämistä, molemmat pienistä ovat ulkoilmaihmisiä, jotka arvostavat luontoa ja seikkailuja. Kumpikaan ei ole suuri kaupunkien leikkipaikkojen ystävä, vaan metsiköt ja vastaavat houkuttelevat heitä enemmän.

Kesä loppui osaltamme kesken. Itsellemmekin yllätyksenä hankimme kerrostaloasunnon joka kaipasi remonttia. Samaan aikaan esikoiseni tarvitsi paikkaa viettää kahden viikon karanteeni. Pakkasimme siis kimpsumme ja kampsumme Miinan saapuessa suurkaupungista pienelle punaiselle tuvalle kana- ja ankkavahdiksi.

Syksy oli uuden opettelua ja vanhan kertaamista. Asuimme kaupungissa, näimme ihmisiä, tuvalla ihmisiin törmää paljon harvemmin kuin kaupungissa. Alkoi arki jossa vuorokaudesta vietettiin enemmän aikaa sisällä kuin ulkona. Alkoi arki ilman kanoja ja ankkoja. Elämä ilman omaa pihaa ja kasvimaata. Vierailut tuvalla tuntuivat aina liian lyhyiltä ja kotiin lähtö oli hankalaa.

Päätimme yrittää viettää seuraavankin kesän tuvalla, vaikka alkuperäiset suunnitelmamme eivät olleet sen kaltaisia.

Viihdymme kaupungissa hyvin, esikoiseni asuu naapurissa, vanhempani ovat lähellä. On kavereita, leikkipuistoja, juokseva vesi ja kylppärissä jopa lattialämmitys. On kaikki mukavuudet ja helppoudet. Se ei silti poista kaipuuta toisenlaiseen elämään, elämään jota elimme tuvalla.

Tämän kevään aikana olemme ajatelleet vetävämme suuntaviivoja tulevia vuosia varten. Ajattelemme, pohdimme, suunnittelemme ja alamme toteuttamaan, mikäli kaikki menee sopivasti.

Suunnitelma vuodelle 2021

  • Kellarin teko (jatkuu vuoteen 2022)
  • Hedelmäpuiden istutus
  • Pihan loppuun aitaaminen
  • Puiden kaatoa
  • Sienten kasvatusta (jatkoa vuodelta 2020)
  • Aikataulun salliessa kesäsiivekkäitä

Omavaraisuuden eteneminen tammikuussa

Meille tuli porakaivo ja sen suojaaminen pakkasta vastaan jäi remppakiireiden ja muun elämän alle. Toivo pakkasista sai meidät homman kimppuun ensimmäisenä päivänä. Tekemätön työ on kalvanut mieltä eli oli jo aikakin hoitaa homma. Tästä linkistä pääset kurkkaamaan kuvat Instagramista.

Olen aiemmin kertonut, että pihallamme on kaksi koivua, jotka pitää poistaa. Ne kaadetaan tammi-helmikuussa ja pyritään mahdollisimman nopeasti pilkkomaan klapeiksi. Tiedän, että Kaj haaveilee muutaman hirren sahaamisesta, emme vain ole varmoja onko tämä talvi se, jolloin hän pääsee jatkamaan vanhaa harrastustaan.

Tähän aikaan vuodesta pitäisi kaataa rakennuspuita ja polttopuita, meillä ylimääräiselle rakentelulle tai siihen vaadittavien puiden säilyttämiseen ei ole aikaa ja paikkaa. Polttopuita on edellisiltä vuosilta vielä reippaasti ja nyt kaadettavat koivut tuovat mukavasti lisää. Pienet neliöt lämpenevät pienellä määrällä puuta, etenkin kun tuvalla ei nyt asuta vakituisesti.

Linkit

Muiden juttuja omavaraistelusta pääset lukemaan alla olevien linkkien takaa. Kannattaa kurkata myös Facebookista ja Instagramista, mitä tunnistellaa #suuntanaomavaraisuus löytyy.

Vyöhyke 1

Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2021/01/04/urbaania-omavaraisuutta-taas-alussa/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2021/

Apilankukka http://www.apilankukka.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-1/

Toivolan puutarha https://toivolapuutarha.blogspot.com/2021/01/suuntanaomavaraisuus2021.html

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/01/meidan-omavaraistelua-omavaraisuus.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/01/omin-voimin.html

Villavaltaus https://villavaltaus.blogspot.com/2021/01/uusi-vuosi.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-1/

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2021/01/omavaraisempaa-elamaa-2021-osa-1.html

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2021/01/vuoden-2021-omavaraisuushaaveet.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/01/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-1.html

Villakotiranta http://www.villakotiranta.fi/herailya-tulevaan-puutarhavuoteen-omavaraisuus-osa-1-2021/

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/01/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20938

Mikä Itä https://mikaita.fi/2021/01/04/haaveissa-kasvukaus-2021/

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/01/omavaraisteluni-ideologia.html

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/01/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=3438

Puutarhapäiväkirja https://puutarhapaivakirjapuutarhapaivakirja.blogspot.com/2021/01/omavaraistelusuunnitelmaa-vuodelle-2021.html

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=609

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/01/04/suunnitelma-2021/

21 thoughts on “#suuntanaomavaraisuus2021 osa 1”

  1. Välillä tulee pohdittua tuota lasten mukana oloa. Sitten alkaa pohtimaan kuinka ihanat muistot itsellä on kun on päässyt mukaan tekemään. On siinä varmasti ollut vanhemmilla ärräpäissä pitelemista kun on sählännyt menemään.

    Reply
    • Samanlaisia kokemuksia täälläkin 🙂
      Ja kyllähän nuo kasvavat ja oppivat kokoajan.

      Reply
  2. Mä ihan uppuiduin tähän tarinaan menneistä ja kaikesta mitä siellä on tapahtunut, kaikista suunnitelmista ja siihen, mitä kaikkea te olette saaneet aikaiseksi. On jotenkin lumoavaa lukea tällaista ja olettehan te nyt ihan omaa luokkaanne muutenkin puuhissanne ja uutteruudessa. Mietin tuossa lukiessa, että pinten lasten kanssa tuo on kyllä ollut työtä kerrassaan, mutta että miten ihanaa, kun lapset saa pienestä alkaen kasvaa tuollaiseen elelyyn ja on mahdollista saada nauttia molempien paikkojen elämästä. Myös sitä mietin, miten tomerat apulaiset teillä on siellä muutaman vuoden kuluttua!

    Meille on tulossa helmikuussa pieni arjen mukavuus tänne, joka voisi toimia teillä torpalla hyvin. Suihku! Testaan sen ensin itse ja vinkkaan sitten lisää, mutta kyseessä ei ole tietenkään sellainen normaali suihku, eikä mikään pussi seinällä tms, vaan ihan kunnolla toimiva suihku, mutta erilainen. Meille se tulee lähinnä siksi, että mulla on saunalla välillä ton olkakivun vuoksi harmia nostella kauhaa pään päälle ja toisaalta kun on kaksi koiraa, olisi kiva joskus saada pesaista niitä helpommalla ja kuumalla helpottaa oloa viileällä suihkulla. Se suihku on ihan kunnon suihkupää, josta lähtee 1,5m letkuosa ja sen päässä on ladattava moottoripallo, jonka sisällä on akku. Se virtalähde ladataan verkkovirralla tai aurinkosähköllä ja sen jälkeen suihku toimii n. tunnin sillä latauksella. Se pallo tipautetaan ämpäriin, saaviin, mihin tahansa vesiastiaan ja sitten vaan suihkutellaan. Testaan tosiaan tuon ensin itse ja vinkkailen sitten jos se toimii niin hyvin, kuten ensiarvostelut kalastajien, veneilijöiden ja karavaanareiden parissa on hämmästellen kerrottu. Ne on juuri nyt loppu, mutta helmikuun alusta pitäisi tulla tilaus. Me tullaan käyttämään sitä pääasiassa saunassa, jossa meillä on aina saavi täynnä lämmintä vettä kun saunotaan, mutta varmaan sillä tulee puutarhankin puolella sitten häärättyä aikanaan ruukkuja ja muita huuhdellen ja noita karvanaamoja suihkutellen 😉

    Mitä mainiointa alkanutta vuotta sinne poppoollenne <3

    Reply
    • Suositus sille suihkulle, meillä on suvun mökillä sellainen ja toimii hyvin. Noiden pikkuisten kanssa sen kanssa saa olla tarkkana, ne kuulemma tykkäävät pahaa jos sen mötikän nostaa pois vedestä suihkun ollessa päällä TAI avaa sen tulpan, jonka alla latauspistoke on.

      Odotamme innokkaasti aikaa, jolloin omavaraistelu on näiden pienten kanssa helpompaa, nyt homma on tasapainoilua ja kiirettä. Tosin on tuommoinen taaperon into ihan omaa luokkaansa, vanhempikin ilmoittaa joka päivä, että haluaa auttaa ja sitten pitää keksiä puuhaa. Kaupungissa puuhan keksiminen on haastavampaa kuin tuvalla, siellä saa aina vekslata polttopuiden ja muiden kanssa.

      Reply
      • Aaa-haa! Eli ne on jo tuttuja sulle (no yllätys ;D ) Tosi kivaa kuulla, että se on toiminut hyvin. Meillähän ei tuota lapsukaishaastetta täällä ole, eikä latauspistettä taatusti ole hyvä availla silloin, kun suihku on vedessä.

        Nyt odotan suihkua saapuvaksi entistä enemmän!

        Reply
  3. Opipa pitkä ja mukaansatempaava postaus.
    Te olette saaneet valtavasti aikaiseksi pienessä ajassa.
    Olen blogiasi lukiessani ihaillut sitä, miten teillä lapset ovat touhuissa mukana.
    Lapsille syntyy noista hetkistä korvaamattomia muistoja. Nykyisin on vielä mahdollisuus taltioida nykyhetkeä jälkipolville.
    Meidän kaikki lapset ovat jo aikuisia. Minusta on hauska kuunnella, kun he muistelevat lapsuuttaan.
    Onneksi ennätitte suojata kaivon ennen pakkasia.
    Parasta mahdollista vuoden jatkoa teille!

    Reply
    • Kiitos Kirsti, sanasi lämmittävät mieltä. Lasten kanssa puuhaaminen on omanlaistaan, kuten tiedät. Toisaalta se on omalla tavallaan äärimmäisen antoisaa ja mielekästä. Ihanaa vuoden jatkoa teillekin!

      Reply
  4. Täytyy kyllä kunnioituksella ihailla teitä, kun jaksatte pienten lasten kanssa asua askeettisissa olosuhteissa. Kesällähän sitä nyt “seisoo vaikka tolpan nokassa”, mutta kelien kylmetessä ja pimetessä, luonnetta koetellaan. Meillä nyt sentään on juokseva vesi ja keittiöön, sekä vessaan saadaan nykyään ihan lämmintäkin vettä. Mutta omia haasteita tuo noiden lastenlasten kanssa välillä. Pitää varoa saunanpadan kuumaa vettä, kuumia tulipesiä, puhumattakaan ulkona kaikkia vaaranpaikkoja.

    Muistan kun Leppämäkeen muutettiin ja tytär oli silloin 5-vuotias. Hänellä alkoi käymään kavereita jossain vaiheessa ja heille oli suuri ihmetys se, että meillä ei ollut suihkua. Luulivat, että me ei peseydytty lainkaan!
    Eikä ole suihkua vielä tänä päivänäkään! Paitsi sellainen pattereilla toimiva retkisuihku. Sekin käytössä lähinnä lapsenlasten kylpyleikeissä!

    Mukavaa olisi, jos joskus pääsisitte tänne meille Leppämäkeen kyläilemään. Olisi mukava tavata!

    Reply
    • Meillä tuo 6 kuukautta yhtäjaksoista elämää tuvalla oli sellainen kokemus, että osaa nyt arvostaa kaupunkielämää. Ja tietenkin jatkaa tuvalla paikkojen muovaamista perheen tarpeita varten taas uudella innolla 😀

      Olisi todella ihana tavata ja päästä katsomaan, miten teidän vuosikymmeniä jatkunut elämä pientilalla on ratkaistu ja tehty omannäköiseksi <3

      Reply
  5. Lasten kanssa töiden tekeminen on välillä haastavaa, mutta kyllä se kuitenkin on niin huippua, että itsekin saa huomaamatta lisävirtaa. Lasten kanssa arjen eläminen on parasta lapselle. Olen varhaiskasvatuksen lastenhoitaja ja töissä päiväkodissa, jossa näitä arjen eläjiä riittää. Kiitos elämänmakuisista kirjoituksista!

    Reply
    • Lasten kanssa touhuamisesta saa lisävirtaa, tosin joskus se viekin kaiken mahdollisen virran 😀
      Ihana huomata, miten lapset kasvavat, oppivat ja omaksuvat asioita,s itä pysähtyy itsekin niiden äärelle ihan eri tavalla.

      Reply
  6. Voi vitsit noita sienipölkkyjä! Tätähän itsekin harkitsin ja olisi ollut hyvää materiaalia vaahterasta kun iso sellainen jouduttiin kaatamaan. Mutta ymppien laitto unohtui :/ Meillähän voisi olla se lammen varjoisa ympäristö hyvä paikka noille sienipölkyille, ilmankosteutta riittää ja viileää varjoa.

    Kellarin rakentamisen etenemistä seuraan innolla, meillähän pitäisi kunnostaa kellari, jäi tänä vuonna tekemättä. Kellaritkin ovat niin yksilöitä, että miten saa ilmankosteuden ja lämpötilan juuri sopivaksi. Mutta aina sitä kokee syvää kiitollisuutta kun kulkee rappuset alas kellariin, todellinen aarreaitta <3

    Reply
    • Kannattaa kokeilla sienipetiä, se on nopeampi ja viime kesän haasteellisissa ilmoissa se myös oli hyvin satoisa, vaikkakin sato oli jaksoittainen.

      Vanha kellari oli haaveemme, valitettavasti sellaista ei pihassa ollut, joten päätimme rakentaa sellaisen itse. Muutama erilainen kirja kellareista on tullut luettua ja pian katsotaan miten sellaisen rakentaminen luonnistuu.

      Reply
  7. Meillä todettiin keväälläkin, että eipä korona lock down näkynyt meillä kummoisestikaan. Touhutaan ulkona puutarhassa ja metsässä ja muutenkin oleillaan melko paljon keskenämme, yhdessä touhuten.

    Reply
    • Joo, oma piha, lähiluonto ja sen sellainen nousi arvoonsa. Tyttäreni asui ekan aallon aikaan Lontoossa ja siellä elo oli monta astetta ankeampaa rajoitusten vuoksi kuin täällä.

      Oli muuten jännä huomata, miten omat “mummomarttaharrastukset” nousivat vauhdilla trendikkäiksi karanteenien myötä 😀

      Reply

Leave a Comment