#Suuntanaomavaraisuus2021, osa 12

Kuukauden ensimmäinen maanantai ja vuorossa on vuoden viimeinen #Suuntanaomavaraisuus-postaus. Olkaa huoleti, sarja jatkuu taas ensi vuonna todella mielenkiintoisin aihein.

Joulukuun kuukauden aihe on vempain eli työkalu tai vastaava mitä ilman ei haluaisi omavaraistella puutarhassa/tallissa/sisällä ja lisäksi puhutaan käsitöistä.

Lisäksi kerromme miten oma projekti etenee. Meidän kohdalla sen kertomisen voi tiivistää sanaan rs-virus, se viihdytti meitä liki koko marraskuun. Todella viheliäinen tauti. Ilmeisesti vuoroaan kärkkyy noro ja tsiljoona erilaista flunssaa. Olimme tykästyneet elämään jossa ei juuri sairastella, joten me aikuiset podimme viruksen jotenkin todella vahvasti mököttäen.

Mutta avataampa homma nyt otsikoiden alle, kuten tavallista, lopusta löytyy linkit tuttuun tapaan.

Oma eteneminen

Marraskuussa sairastamisen lisäksi harkittiin lisämaan ostoa. Olemme tänä vuonna punninneet lukuisia erilaisia vaihtoehtoja joista viimeisimmät funtsailtiin marraskuussa. Nyt homma vaikuttaa selvältä; emme hanki lisää maata tai muutakaan vastaavaa. Ensin koetamme saada omat nurkat kuntoon. Suljemme siis silmämme houkuttelevilta vaihtoehdoilta ja keskitymme hetkeksi omaan pieneen maailmaamme.

Kevättä silmällä pitäen järjestelimme parvekkeen esikasvatusta silmällä pitäen ja rymsteerasimme olohuonetta niin, että valoisimman ikkunan edessä olisi paljon tilaa esikasvatuksille.

Marraskuu kuten koko syksy on mennyt tuumaillen omavaraistelua. Olen koettanut uppoutua kaupunkielämään. Se ei ole helppoa. Keväästä 2019 olen aikalailla vetäytynyt omiin nurkkiin tautipainetta helpottaakseni. Toki vielä syksyllä -19 kävin nuorimman kummin kanssa lounailla, asia jota kaipaan edelleen kovasti.

Paluu kaupunkielämään ei oikein ole ottanut tuulta alleen. Toki nautin noutosushista ja lähellä olevasta varhaiskasvatuksesta. Kaikki muu sen sijaan, no en ole oikein päässyt hommaan sisälle. Joulukuun alussa alkoi minulla uudet haasteet, joiden myötä sosiaalinen piirini kasvaa hurjasti sekä alan liikkumaan useiden kilometrien päähän kotinurkista. Näin ollen sopeutunen nopeasti takaisin kaupunkiin.

Olemme miettineet omavaraistelua ja sitä mitä se merkitsee meille ja mihin suuntaan haluamme sitä kehittää. Alkuunhan tilanne oli todella toisenlainen kuin nyt. Aluksi olimme Kajn kanssa kaksin ja esikoiseni Miina oli maailmalla. Nyt on pari lasta lisää ja Miinakin on palannut Suomeen. Porukkaa on siis enemmän ja lapset vievät oman osansa ajasta ja energiasta.

Olemme tyytyväisiä ettemme 2015 aloittaneet tuvan pihapiirissä vauhdikasta muutosta, se ei varmasti olisi palvellut niin hyvin tarpeitamme kuin nyt hitaasti muodostuva piha. Jatkamme kuitenkin samalla tavalla; kunnostamme rakennuksia, nikkaroimme uutta, laajennamme hedelmä- ja marjatarhaa ja etsimme erilaisia kasveja pihaamme pitämään monimuotoisuutta yllä. Lisäksi huomioimme lasten ja vieraiden tarpeet eli pihasta katsotaan paikka trampalle ja puutarhakeinulle.

Tässä taas meinasi käydä näin, väitän että mitään ei ole tehty ja kuitenkin on. Päädyimme joutessamme kasaamaan uuden kiviaidan pätkän, tekemään yhdelle valeessa olevalle saskatoonille istutuspaikan. Siirsimme muutaman tuijan, valeeseen ja pengertämäämme rinteeseen. Istutimme atsalean iviortaiden viereen, jotka myöskin asettelimme paikoilleen. Portaat ovat Kajn halkomista kivistä tehty.

Joulukuu

Ensin ajattelin kirjoittaa, että emme aio joulukuussa puuhata oikein mitään tuvalla. Ei se kuitenkaan niin mene. Kyllä te tämän jo tiedätte, aina vannon että nyt otetaan iisisti ja ollaan vaan ja lopulta päädytään kierittämään satakiloista kiveä ylämäkeen kun muutakaan fiksua ei keksitty.

Joulukuussa saamme vieraan ulkomailta, henkilön joka on aikeissa muuttaa Suomeen. Hänen viime vierailullaan kävimme karpalosuolla ja sienessä, nyt tarkoituksena olisi keksiä elämyksiä tuvalla. Vieraallemme tämän kaltainen elämäntapa on vieraampi ja toivoisimme hänen innostuvan siitä tai ainakin viihtyvän nurkissamme niin, että hän jatkossakin kyläilisi meillä.

Talven työlistassa on muutaman puun kaataminen ja saattaa olla että yhdistämme nämä toimet vierailuun. Täytyyhän ne ensi talven puut pian tehdä.

Vempain

Kunnon omavaraistelija sanoisi parhaan vempaimen olevan jotain joka toimii lihasvoimalla. Meillä paras vimpain lienee keskimmäisen kummin kanssa puoleksi omistamamme kaivinkone.

Alapiha ja kuvassa oleva pohjoismetsä olivat kamalassa kunnossa metsäkoneiden jäljiltä. Olemme joutuneet tasaamaan aluetta käveltäväksi, sitä ennen veimme kuormakaupalla risuja pois. Nykyisin olemme viisaampia ja teemme kaikista risuista lahopuuaitoja.

Pihaan on kaiveltu erinäinen määrä salaojia ja johtoja. Ja onpa tuon avulla kaivettu valotolppien johdotkin esille, se oli viisas veto. Ne valaisimien johdot eivät nimittäin olleet mitenkään suorassa linjassa vaan mystisillä kiepeillä pitkin poikin.

Kaivinkone on siis vain puoliksi meidän, tästä syystä se on vain joskus meillä. Jonain päivänä kone saattaa jäädä turhaksi ja silloin tulee kysymykseen mitä sillä tehdään. Tähän mennessä olemme kaivaneet sillä sen verran, että se on tienannut hintansa. Vuokraaminen ei olisi tullut edullisemmaksi. Tosin todettakoon, että koneen omistajilla on taito huoltaa itse konetta, seikka joka tekee omistamisesta mahdollista ja järkevää.

Kaivinkoneen lisäksi tykkäämme pistolapioista, kirveistä ja rautakangista. Lapiota tarvitsee aina, kirveellä pilkotaan polttopuut ja teroitetaan aidon tolpat ja rautakankia (huomaa monikko) tarvitaan suurten kivien siirtelyyn ja aidantolppien kuoppien tekoon.

riukuseinäinen puuvaja täynnä puita

Käsityöt

Meillä ei tämän hetken elämäntilanteen vuoksi ole käsitöille aikaa, seikka harmittaa molempia. Onneksi tulevaisuudessa siintää aika jolloin asiaan tulee muutos ja silloin saatamme saada lapsista seuraa, ehkä opettelemme jonkin uuden taidon kaikki yhdessä?

Linkit

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/12/askartelua.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-12/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/12/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-12-mita.html

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=916

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2021/12/solis-26-kayttokokemuksia.html

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=15999

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/12/6-luukku-unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvyvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/12/06/joulukuu-21-kuukauden-vempain/

11 thoughts on “#Suuntanaomavaraisuus2021, osa 12”

  1. Wau, teillä on kyllä kaikki pelit ja vehkeet. Mutta isolla tontilla kaivinkone varmasti haukkuukin hintansa kun tarvetta on enemmän kuin pikkupihassa.

    Reply
    • Tuo on näppärä ja hinta oli aikanaan kohtuullinen ja sitä sekä käyttöä on onneksi jakamassa myös toinen talous 🙂

      Reply
  2. Minikaivuri on ollut Beiben unelma vuosia. Olisi ehkä kannattanut hankkia silloin reilu 20 vuotta sitten. Voisi olla molempien selät vähän paremmassa kunnossa.

    Kyllähän kaikenlainen remontointi ja rakentelukin tavallaan eräänlaista käsityön tekemistä on!

    Reply
    • Omaa työtä ei yleensä lasketa ja omaa selkää ei säästellä. Teillä sen sijana on upea traktori, jota aina ihaillen katson 🙂

      Ikkunoiden kunnostaminen oli mukavaa, nyt vain kun esikoisen remppa valmistui niin en olekaan tervetullut keskelle olohuonettaan rapsimaan maaleja pois 😀 uutta kunnostuspaikkaa etsiessä voi taas kerätä energiaa.

      Reply
  3. Siitä teidän kaivinkoneesta olen kyllä kade kun sellaiselle, ja monelle muullekin koneelle, olisi täälläkin yllin kyllin käyttöä.
    Täytyy yrittää ratkoa puute jollain keinoin, ainakin se antaa haastetta saada asiat hoidettua.

    Olisi mukava käydä jokin kerta taas katsomassa miltä nykyään siellä nyt näyttää. Ja mieluiten sopivassa vaiheessa kesällä kun kaikki on upeinmillaan.
    Hyvin teillä sujuu. ☺️

    Reply

Leave a Comment