Helmikuun ensimmäinen päivä on samalla ensimmäinen maanantai ja #suuntanaomavaraisuus -bloggaajat kertovat omasta etenemisestään sekä kirjoittavat sanasen juomista.
Oman postaukseni juomaksi valikoitui äidinmaito. Haluan heti alkuun sanoa kirjoittavani omia kokemuksiani omasta tilanteestani. Tiedän, että imetys ei ole vaihtoehto kaikille ja kaikkiin tilanteisiin ja kaikille lapsille äidinmaito ei edes ole paras mahdollinen vaihtoehto.
Äidinmaito
“Emopa sinun elätti, imetti ihanat rinnat ihanasta itsestänsä,
Kalevala, kolmaskolmatta runo
valkeasta varrestansa; monet yöt unetta vietti,
monet atriat unohti tuuitellessa sinua, vaaliessa pienoistansa.”
Vuonna -96 en halunnut mennä yksin synnyttämään esikoistani. Hankin tuekseni Doulan eli synnytystukihenkilön. Doulani oli myös imetysohjaaja ja kertoi että WHO suosittelee 6 kuukauden täysimetystä ja imetyksen jatkamista pari vuotiaaksi. Nämä suositukset ovat käsittääkseni edelleen samat.
Teinin ehdottomuudella lähdin urakkaan. Kuusi kuukautta pelkkää maitoa, sitten soseita ja imetys päättyi lapsen ollessa vuoden ikäinen. Ensimmäinen imetys sisälsi pikkuisen haasteita, mutta ei liiemmin. Olin hyvä lypsävä, paitsi etten ole ikinä herunut pumpulle.
Toisen lapsen kanssa homma sujui ja tavoite oli sama, puolivuotta täysimetystä ja sitten vuoden ikäisenä kiitti riitti. Se ei kuitenkaan mennyt niin. Imetys jatkui, tulin uudelleen raskaaksi ja jatkoin koko odotusajan imetystä. Synnytyksen jälkeen homma jatkui ns. tandemimetyksenä, kunnes rinnalla käy enää yksi.
Taaperoimetys on kaukana niistä idyllisen rauhallisista tuokioista mitä vauvojen kanssa on. Tässä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita tai ainakin vähintään varpaat tungetaan äidin suuhun tai niskavilloihin samalla kun napataan iltamaidot. Se on samaan aikaan hermoja repivää ja suloista, aivan kuten taaperotkin.
Nyt yhtäjaksoista imetystä on pian takana 4 vuotta. Siis neljä vuotta. Aivan hämmentävää. En ikinä ajatellut kykeneväni saati haluavani imettää näin kauan.
Tämän toisen imetystaipaleen alussa olin innostunut imetyksestä, imin siitä ja sen hyödyistä tietoa. Osallistuimme molempien pienten kanssa erilaisiin tieteellisiin tutkimuksiin (suurin lienee HELMI-suolistobakteeri tutkimus). Kaikki tutkimukset ovat tähän asti saakka vahvistaneet imetyksen hyötyjä.
Oma imetystaipaleeni lähti sujuvasti liikkeelle doulani ohjauksen ja neuvojen ansiosta. Vaikka olen ollut ihan tyytyväinen kohtaamiimme terveysalan ihmisiin, en ole kokenut heitä erityisen osaaviksi tai kannustaviksi tämän asian kanssa.
Kaikenlainen omavaraistelu on ollut helppoa, kun eväät pikkuiselle kulkee aina sopivan lämpöisenä mukana. Ei tarvitse tiskailla tai mitään, sen kun nappaa paidan helman ylös ja siitä on ape aina valmiina.
Omavaraisuus lapsien vauva-ajan maidosta on ollut asia, jonka suuruutta emme osaa arvioida, meillä ei ole kokemusta muusta. Imetyksestä puhuminen on aina ollut vähän hankalaa, en osaa aina pukea ajatuksiani sanoiksi ja asiat ymmärretään helposti väärin. Halusin kuitenkin jakaa arkisen onnistumisemme tällä omavaraistelun saralla.
Suunnittelin tätä postausta kauan. Sain paljon loistavia ideoita, näkökulmia, hassuja sattumuksia. Ennen joulua aloin kuitenkin väsymään imetykseen ihan totaalisesti. Päätin jaksaa jouluun ja sitten päivän kerrallaan. Ei kai se ole mikään ihme, jos näin pitkään maidossa ollut alkaa kaivata kevään vehreitä laitumia ja kirmailua sisällä maitohanat esillä nököttämisen sijaan?
En kirjoittanut hilpeää ja kannustavaa imetysvuodatusta. Rintaruokinta on omavaraista, monella tapaa hyväksi, oikeasti todella tärkeää itselleni. Ja samalla se osaa olla raivostuttavaa, ärsyttävää, kuluttavaa, päätä hajottavaa, vaikka ei olisi sen isompia haasteita, kuin taapero joka nappaa hampaillaan nännistä ja päättää tehdä benji-hypyn tissi tiukasti suussa.
Joskus itselle tärkeistä asioista tulee arkisia, rasittavia, tylsiä, työläitä ja samalla sellaisia ettei oikein osaa ajatella muunlaista elämää. Kuitenkin kun ajattelen lähenevää imetyksen lopettamista nousee tunteita pintaan. Tämä toinen imetysmatkani on viimeiseni. En vielä ole valmis siirtymään seuraavaan vaiheeseen.
Imetyksen tuki FB-ryhmä. Vadelmanlehtitee raskausaikana -postaus.
Suunnitelman eteneminen
Vuoden toinen kuukausi on aluillaan, joten katsotaan miltä suunnitelman kanssa näyttää. Kertauksen vuoksi lista on tuossa alhaalla:
Suunnitelma 2021
- Kellarin teko (jatkuu vuoteen 2022)
- Hedelmäpuiden istutus
- Pihan loppuun aitaaminen
- Puiden kaatoa
- Sienten kasvatusta (jatkoa vuodelta 2020)
- Aikataulun salliessa kesäsiivekkäitä
Tammikuun aikana olin yhteydessä Savonlinnan taimistoon, aiomme taas tehdä sinne kimppatilauksen. Porukassamme on taas samat kolme jääkaappikuntaa, jotka tilaavat tahoilleen tuotteita.
Taimistojen kanssa asioiminen ei koskaan ole hyvä juttu, ihminen saa kaikenlaisia ajatuksia ja unohtaa kuinka pieni ala kasveille on varattuna. Puutarhurin kanssa jutellessa onkin yht’äkkiä suurtilallinen, jolla kyllä on tilaa kaikille herkuille. Pudotus todellisuuteen on joka kerta julma.
Suunnitelma on siis edennyt. Olen miettinyt istutettavia hedelmäpuita (ja vahingossa marjapensaitakin) tarmokkaasti. Nykyiset puumme löytyvät puut-sivulta. Kaivoimme keväällä 2020 useamman istutuskuopan valmiiksi, loput kaivettiin syksyllä ja yksi on vielä kaivamatta. Meidän piti istuttaa viime kesänä hedelmäpuita, aloimme kuitenkin epäröimään puutarhasuunnitelman kanssa.
Nyt olemme päättäneet, että alapihalle eli kaivopihalle tulee 2 omenapuuta ja yksi luumupuu. Luumupuuksi on valikoitui Märjamaa.
Vanhan savusaunan luo on tulossa yksi päärynäpuu, jolloin pihasta löytyy kolme päärynäpuuta. Nykyisin pihalla on Siska ja Lada-päärynät.
Pihalla kasvoi yksi hapan kirsikka ostaessamme tuvan. Keväällä 2019 istutimme imeläkirsikka Allmän Gulröd Bigarrå:n ja nyt olemme istuttamassa yhden tai kaksi kirsikkaa lisää.
Meillä on 6 paikkaa hedelmäpuille tälle vuodelle ja tarkoitus on saada niihin jokaiseen uusi puu kasvamaan.
Keväällä 2019 istutimme hurjan määrän puita, tuolloin istutettu Podarok eli Pietarin lahja-luumu kärsi ristiturvan hampaista syksyllä 2020. Puu oli jo suojattu, verkko vain oli jäänyt pikkuisen repsottamaan auki ja pitkäkorva oli heti nähnyt tilaisuutensa. Kevät paljastaa, miten puulle kävi.
Podarok-luumu valikoitui pihaan ja paikalleen sen upean kukinnan vuoksi. Toki olemme tehneet siitä myös hyvää hilloa. Emme siis oman Podarokin sadosta, vaan Eeron puun sadosta.
Lisätilaus taimistolle
Sunnuntaina istuin koneelle aikomuksena viimeistellä tämä kirjoitus. Maailma ja internet ovat houkutuksia täynnä ja siippakin oli myöntyväinen. Syytän liian pitkäksi sohvalla turinoidessa venähtänyttä iltaa ja pienen painajaisen vuoksi liian aikaista aamua. Menin ja tilasin aimo listan lisää kasveja. Klikkailin vain menemään.
Yleensä toimemme taimiasioissa ovat harkitumpia. Ja ei, meidän ei pitänyt vetää tänä keväänä taimiövereitä, kuten 2019 keväällä. Meille on tulossa lisää marjapensaita, kukkia ja hedelmäpuu. Palaan asiaan kun toinnun harkitsemattomasta hairahduksestani.
Seuraava pätkä, jonka on tarkoitus luoda meistä kuvaa harkitsevina, suunnitelmallisina ja fiksuina on kirjoitettu ennen ostohysteria kohtausta taimiston sivulla. Resursseja on voimavaroja on kartoitettu ja taas aiotaan puuhata enemmän kuin mihin kyettäisiin.
Suunnitelmien päivitystä
Aina satunnaisesti olen haaveillut pähkinöistä. Asia on aina ollut helppo sivuuttaa, ne ovat tuntuneet liian haastavilta omaan pihaan. Nyt kuitenkin luin Pähkinöitä omasta puutarhasta -kirjan ja en tahdo päästä enää ajatuksesta irti.
Kyse on enemmästäkin, kuin pähkinöistä, kyse on siitä että meidän pitää nyt oikeasti miettiä mitä haluamme ja toivomme tuvalta. Paljon on muuttunut sen jälkeen kun hankimme paikan. Olimme silloin kaksi aikuista ja maailmalla asuva teini. Nyt olemme pikkulapsiperhe ja maailmakin on muuttunut isosti ympärillä.
Tämän vuoden yhdeksi tavoitteeksi on noussut omien tarpeiden, haaveiden ja resurssien kartoittaminen.
Kun lähtee lapsiperheen pyöritykseen uudelleen ei homma välttämättä ole monessa asiassa erilaista kuin ensimmäisellä kerralla. Se kuitenkin on toisin, että tietää miten nopeasti vuodet kulkevat. Edelleen suhtaudun joihinkin asioihin, kuin ne olisivat tapahtuneet eilen, vaikka ne tapahtuivat esikoisen ollessa päiväkoti-ikäinen. Se ei kuulosta yhtään niin paljolta, kuin jos homman purkaa vuosiksi. Silloin ymmärtää, että joistain “juuri äsken” tapahtuneista asioista on jo 20 vuotta.
Tasapainoilemme sen suhteen mitä haluamme saada nyt aikaan ja mille oikeasti on näinä ohikiitävän nopeina vuosina aikaa. Haluamme viettää rauhassa aikaa pikkuisten kanssa ja samaan aikaan haluamme vauhdilla kehittää tuvan pihamaata meille kaikille mieleiseksi ja valmiiksi.
Onneksemme pikkuiset vaikuttavat olevan hyvin kiinnostuneita omatoimisesta elämästä ja itse tekemisestä. Meidän aikuisten pitää vain koettaa pitää työtahti ja määrä sellaisena, ettei heidän intonsa latistu.
Niin, niistä pähkinöistä. Jos oikein mittailin niin riittäisi näin alkuun, että kaataisimme sellaisen 800 neliötä kuusikkoa sen pähkinätarhan tieltä. Heivaisimme kannot mäkeen. Askartelisimme niistä kuusien oksista risuaitaa joitain satoja metrejä ja tukeista vaikka laavun ja tsiljoona klapia uuniin. Sitten voisimme aidata ne pähkinäpensaiden taimet ja samalla saisimme paikan isommalle pottumaalle ja ja ja… Ei kai tarvitse sanoa, etten uskaltanut kertoa tätä kuningasideaa Kajlle, hän lähettäisi minut samoin tein lataamoon.
Linkit
Vyöhyke 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/helmikuu2021/
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2021/02/01/urbaania-omavaraisuutta-2-2021-lajikevalinnat/
Toivolan Puutarha https://toivolapuutarha.blogspot.com/2021/02/kultaakin-kalliimpaa.html
Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/01/kohti-omavaraisempaa-elamaa.html
Apilankukka http://www.apilankukka.fi/?p=162
Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisuus-helmikuu2021.html
Vyöhyke 2
Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/02/pienesti-ja-mukavasti-omavaraistelua.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/02/mehu-pihan-marjoista-omavaraisuus.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/02/suunnittelun-helppous.html
Villavaltaus http://villavaltaus.blogspot.com/2021/01/yhteispostaus-helmikuulle.html
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-2.html
Vyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-2/
Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/02/juomat.html
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-2.html
Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/kotipuutarhurin-helmikuun-kuulumiset-omavaraisuus-osa-2-2021/
Mikä itä https://mikaita.fi/?p=659
Caramellia https://caramellia.fi/helmikuu2021
Villifarmi http://www.villifarmilla.fi/2021/02/suuntana-omavaraisempi-elama-kesa.html
Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20967
Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2021/02/omavaraisempaa-elamaa-2021-osa-2.html
Vyöhyke 4
Korkeala https://www.korkeala.fi/ryystetaan-omavaraisesti/
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/02/unelmana-omavaraisempi-elama-hunajaisia.html
Puutarha päiväkirja https://puutarhapaivakirjapuutarhapaivakirja.blogspot.com/2021/01/itse-tehty-minttutee.html
Vyöhyke 5
Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2021/01/suuntana-omavaraisuus.html
Puutteela https://puutteela.com/?p=652
Vyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/02/01/helmikuu-2021-juomat/
Tuo Rosenbergin kirja aiheutti kyllä melkoisen ostoshuuman, etenkin kun aiemmin minulle tuntematon http://www.niittytila.com tarjoaa näköjään kaikenlaisia mielenkiintoisia puita ja pensaita. Saas nähdä miten tässä käy 😀 Savonlinnan taimistoonkin pitäisi olla kyllä yhteydessä että saan varatuksi lehmukset sun muut. Jotenkin havahdun aina uudestaan ja uudestaan siihen ihmeeseen että on mahdollista ostaa kokonainen puu samalla rahalla millä ennen osti huonekasveja. Toki huonekasvejakin tekisi mieli lisätä nyt kun Herttakin malttaa jättää ne rauhaan, mutta jos pitää valita kumpaan pennosensa sijoittaa niin kyllähän se puiden suuntaan kallistuu…
Nostan hattua! Luulin olleeni ainoa kahta lasta (ei kaksosia) samanaikaisesti imettänyt 😀
Ikuisuuskysymys lapsiperheissä tuo, mihin juuri nyt haluaa panostaa ja mihin oikeasti on aikaa. Ajan myötä lasten tarpeet muuttuvat. Meillä joku lapsille tarkoitettu juttu on viivästynyt niin, että siitä ovat nauttineet vasta lastenlapset.
Joel Rosenbergin kirjan aion lukea, vaikkei meille koskaan hankita pähkinäpensaita.
Naapurin tontilla on yksi ainoa ja siitäkin saan keväisin allergiaoireita.
Tandemimetys on oma lajinsa, silloin kun lapset olivat rauhallisia oli se idyllistä, joskus se muistutti enemmän vapaaottelua 😀
Lasten tarpeet elävät, kuten omatkin. Joskus on vaikea tietää ennakolta, mikä on se juttu josta on eniten iloa ja hyötyä, aina kun asiat eivät ole kuten ajattelee.
Pähkinäpensaiden siitepöly mietityttää itseänikin, toisaalta sitä kantautuu myös muualta ja siksi mietin, että olisiko tontilla sellainen kulmaus, ettei tuuli pääsisi pöllyttämään siitepölyä aina ihan tuvalle….
Olet superäiti! Minä en pystynyt imettämään kuin yhtä lasta kerrallaan vaikka olisin halunnut. Äidinmaito on kätevä eväs. Tsemppiä teidän perheen benji- hyppääjien kanssa!
En nyt sanoisi super, joskus asiat vain sujuvat ja joskus eivät 🙂
Nyt pitää sanoa, että olipa mahtava kirjoitus tuosta imetyksestä. Aihe ei millään tavalla koske itseäni henkilökohtaisesti, ei ole koskenut, ei koskaan tule koskemaankaan, mutta tuo kirjoitus kosketti. Olipa todella hienosti kirjoitettu!
“Taimistojen kanssa asioiminen ei koskaan ole hyvä juttu, ihminen saa kaikenlaisia ajatuksia ..”
Voi Satu, tätä ei voisi paremmin sanoa tai suuremmin kompata 😀 Eikä kyllä aina tarvitse mennä taimiston ihmisen pakeille. Samaa asiaa usein ajavat kanssabloggaajat ihanine hankintoineen 😉
Pähkinätarhasuunnitelmat kuulostavat sangen maltillisilta 😀 😀 Koska aloitatte? 😀
Kiitos Johanna 🙂
Olet ihan oikeassa, myös kanssabloggaajat altistavat ylilyönneille omassa puutarhassa ja tekemisissä 😀
Pähkinöiden suhteen meitä ei saa yllyttää, koetamme epätoivoisina takertua järjen rippeisiimme ja saattaa ensin muita projekteja valmiiksi (näin aina väitän…)
Miten se tahtookin aina lähteä lipsumaan tuo kasvatuksien määrä! Meillä on täällä onni, kun aiempi emäntä istuttanut luumupuista ja hevoskastanjoista lähtien kaikkea! Siis kaikkea. Herukoita, omenoita, kriikunoita, luumuja. Kasvimaat vain menneet vuosien saatossa. Olisipa ihana saa piha loistoonsa taas vaikka noviiseja tässä ollaankin 🙂
Jään seuraamaan tätä pähkinähommaa sekä risuaitaa, koska mieki haluan koko tontin ympäröivän risuaidan 🙂
Onnekkaat, se on kuin saisi lahjan jos saa kodin lisäksi satoikäisiä hedelmäpuita ja marjapensaita <3
Meillä on jo reilusti yli 100 metriä risuaitaa, se vaatii vain lisää materiaalia sillä se painuu kasaan. Siellä pesii lintuja ja se rajaa pikkuisen lasten kulkemista. Todella näppärä keino lisätä luonnon monimuotoisuutta. Tuommoisen risumäärän polttaminen olisi ollut järjetön urakka.
Mulla on sellainen tunne, että pitäisi myös vähän asioida taimiston kanssa 😅 Meillä on tällä hetkellä 2 omenapuuta, 1 luumupuu, 2 karviaispensasta, 10 herukkapensasta ja vadelmia. Puolet näistä kaikista edellämainituista on viime vuonna istutettuja. Lisäksi viime vuonna istutettiin lehmus ja runkosyreeni. Tälle vuodelle haaveillen lisää puiden istutuksia. Rautatieomenapuu ainakin kiinnostaisi. Onneksi pihaa riittää vielä 😁
Suosittelen lämpimästi Pomologian kerhoa ja heidän fb-ryhmäänsä, mikäli haluat hurahtaa näihin asioihin kunnolla 🙂
Tuo teidän lähtötilanteenne sekä se, että tilaa riittää, kuulostaa hyvältä!
Puista on vaikea luopua, niiden takaisin kasvamiseen menee paljon aikaa.
Mutta toisaalta, 5 aaria hyvin hoidettua kasvimaata riittää pitkälle, voi olla omavarainen vaikkapa helmikuulle sakka ja pitempäänkin, seuraavaan kesääkin asti.
Kasvimaalta saa muuten suoraa säästöä vaikka kauppaan ei muka paljoa ruokaan menisi. Jos kuukaudessa säästää vaikkapa 200 euroa niin vuosisalis on jo muhkea 2400 euroa.
Oikeilla menetelmillä säilöttynä on jopa kaupan pikaruokaa nopeampaa, sopii hektiseen elämään loistavasti.
Ja itse kasvatettu, varsinkin Alku-luomu, on aina itse kasvatattua. Tietää mitä se on syönyt ja mistä se tulee ja todennäköisesti mihin se meneekin ☺️.
Satu, ehkä me saadaan se bloki kanssa aloitettua, ehkä, siis ehkä, jo tuosta maaliskuusta.
Ei vaan tiedetä mitä meillä olisi esiteltävää. On Strömsöjä punaisia tupia ja torppia, kyyttöjä ja vaikka mitä. Meillä ei ole kuin kastuneita polttopuita ja sortuvia seiniä.
Mutta kyllä me se bloki aloitetaan, joskus, maaliskuussa.
Onhan se sinulle luvattu ☺️
Jes, tätä on odotettu. Teillä on vaikka ja mitä, mitä esitellä.
Itsehän haluaisin lukea teidän säilömismenetelmistä ja sen sellaisesta kaiken. Sekä kasvimaasta, se nimittäin toimii teillä loistavasti. Laitan sinulle meiliä 🙂
Maailman, elämän ja ympäristön muuttuminen ovat suuria haasteita ja mahdollisuuksia. Omassa puutarhailussa on jokin muutosvaihe selkeästi. Ennen halusin kokeilla kaikkea kummallista ja uutta, mutta nyt haluan tasaista, vakaata ja ennakoitavaa. En tiedä miten pitkään tämä vaihe kestää, mutta ei haittaa, sillä en ota stressiä asiasta. Aikansa kutakin, ja sitten taas jotain muuta, uutta tai vanhaa.
Tasainen, vakaa, ennakoitava, kuulostaa äärimmäisen hyvältä. Aina ei ole sopiva hetki kaikenlaisiin kotkotuksiin. Lisäksi jos homma toimii ja tuntuu hyvältä, niin miksipä sitä muuttamaan 🙂
Imetystarina on puhutteleva, soisin asiata puhuttavan enemmänkin, miten tärkeää se on, sekä lapselle, että äidille. Itseltäni yrityksistä ja sanottaisiinko ympäristön painostuksesta (ehkä juuri siksi) huolimatta ei herunut muutamaa kuukautta pidempään ja lisänä piti koko senkin ajan käyttää korviketta.
Suunnitelmanne vaikuttaa hyviltä ja kuitenkin lapset huomioon ottavilta. Risuaidan teostahan meillä on viime vuodelta kokemusta, kun paikalle laahattiin niin omat kuin pojankin risut. Ovat koivua, eli lisätarvetta olisi jo nyt, kun painuvat ja lahoavat kovin nopeaan. Kuusen oksista sanoisin tulevan satavuotta kestävää aitaa 🙂
Imetys on haastava aihe ja ilman saamaani opastusta olisi homma saattanut mennä toisin. Ihana, että teillä kuitenkin oli oma imetysmatkanne <3
Meillä on yli 100 metriä risuaitaa, josta osa kuusta. Kuusen oksat ovat painuneet kasaan ja menneet limittäin eli sinne tarvitaan lisää täyttöä. Lumen ja muun aiheuttama painuminen taitaa olla se suurin haaste, kun saadaan tarpeeksi kuusen oksia niin sitten tuo kuusi-pätkä pysynee hyvänä todella kauan.
Hah, rakas syntipukkini, joka miltei aina onnistuu houkuttelemaan tilauksiin mukaan. =D Mokomakin. Mutta kuten kuuluisa tv-kokkikin totesi: “Parempi överi kun vajari”. Ja kun taimet saapuvat, joutuu jälleen keskustelemaan itsensä kanssa, että “mitenkäs tässä taaaas näin kävi”. Kunnes tulee sadonkorjuun aika ja mieli hyrisee tyytyväisyyttä katsellessa mitä kaikkea omasta maasta taasen tulikaan.
Enemmän on enemmän. Ja turha esittää viatonta, moni juttu on kyllä alunperin sinusta lähtöisin 😉
Oman maan sato on kyllä ihan parasta, sen jälkeen vuorossa olla teidän maan sato, josta olemme liian usein tulleet lokkeilemaan 😀
Noista pähkinöistä olen minäkin innostunut. Pitäisi lainata tuo kirja, siinä on varmasti hyvin tietoa aiheesta. Kaksi pähkinäpensasta meillä on, mutta ne eivät ole vielä tehneet satoa. Mukavaa helmikuuta!
Tuo kirja oli todella hyvä ja siitä opin, että ensimmäistä satoa saa odottaa jopa yli 7 vuotta. Pähkinöiden kasvatus ei siis ole hätäisen hommaa 🙂
Mukavaa helmikuuta teidän porukalle!
Itse imetin tytärtäni 1,5 kk ja en sitäkään täysin. Maitoa ei vaan tullut. Olisin ehkä imettänytkin edes osittain kauemmin, mutta sitten iski rintatulehdus ja maidontulo tyrehtyi melkein kokonaan. Pumppasin ja pumppasin, kun neuvolasta sanottiin, että se auttaa. Kunnes toinen nännini repeytyi ja ajattelin, että nyt riittää. Kun ei tule, niin ei tule!
Kyselin aikanani äidiltäni, että onko hän imettänyt minua ja veljiäni. Ei kuulemma ollut sen kauempaa, kuin minäkään omaa lastani. Ei tullut maitoa.
Tyttäreni taas on imettänyt molempia lapsiaan kauan. Kuukunasta hän luovuttikin maitoa. Omppua hän taisi imettää 8kk. Olisi kai maitoa tullutkin vielä, mutta likka puklailee niin kovasti, että kiinteämpään oli hyvä siirtyä enenevissä määrin.
Ei ole nämä imetysasiat niin yksikertaisia. Mutta onneksi nykymaailmassa lapsi ei sentään nälkään kuole, vaikka äidiltä ei maitoa tulisikaan, tai imetys ei jostain muusta syystä onnistu. Omakin tytär on ollut onneksi todella terve, eikä ole ollut allergioita tai yliherkkyyttä ruoka-aineille.
Meillä on muutama pähkinäpensas. Ovat kyllä niin pieniä vielä, että saas nähdä saadaanko me ikinä maistaa. Lisäksi jänikset ovat niitä madaltaneet usein. Nyt ovat kyllä ympäri vuoden verkon sisällä.
Mieli vähän halajaisi jotain jalompiakin pähkinälajikkeita. Tuota kirjaa on moni kehunut. Pitää hankkia se jostain luettavaksi jossain vaiheessa.
Oi ei, rintatulehdukset osaavat kuulemma olla todella kokonaisvaltaisen kamalia. Imetysasiat ovat todella monimutkaisia ja jokainen imetysmatka on omanlaisensa.
Hyvä tietää, että pähkinät maittavat ristiturville, pitää siis valmistautua aitaamaan se tuleva pähkinälehto 🙂 Suosittelen kirjaa lämpimästi sinulle, uskon että opintojesi ja muun kokemuksesi avulla saat siitä minuakin enemmän irti 🙂