Maaliskuu näyttää olevan taas “puhutaan rahasta” kuukausi omavaraisuusblogeissa. Muistatteko, miten viime vuonna maaliskuussa puhuttiin rahasta? Linkki tuolloiseen kirjoitukseen ja linkit muiden juttuihin löytyy täältä. Lisäksi tuttuun tapaan kerrotaan, miten tämän vuoden suunnitelmat jaksavat.
Virallinen tehtävänanto oli: Penninvenytys: kierrätys- ja säästövinkit: muutama idea miten pääsee halvemmalla omassa elämässään.
On siis taas kuukauden ensimmäinen maanantai #suuntanaomavaraisuus -yhteiskirjoitusten vuoro. Vedämme tätä postaussarjaa Korkealan Heikin kanssa.
Olemme 90-luvun aikaan lapsuutemme ja nuoruutemme eläneitä. Näimme ympärillämme miten lama kohteli ihmisiä ja ehkä siitä syystä olemme omalla tavallamma taloudellisesti varovaisia. Toki joihinkin asioihin törsäämme varmasti keskimääräistä enemmän.
Olen aiemmin kirjoittanut rahasta ja nuo jutut löytyvät tunnisteen raha alta. Tällä kertaa lähestyn aihetta vaatteiden kautta. Sään mukaisesti puetut lapset ovat keino selviytyä omavaraistelevasta elämästä, pieniä lapsia kun ei voi jättää yksin sisälle.
Vaatteiden suhteen voi olla omavarainen, se homma vain on haastavaa kahden kasvavan lapsen kanssa. Lisäksi osa nykyaikaisista vaatemateriaaleista on todella toimivia arjessa.
Lastenvaatteet
Tähän aikaan vuodesta ajatuksissa on lastenvaatteet. Kausi vaihtuu juuri, toppavaatteet korvataan kuravaatteilla, huopikkaat vaihtuvat lantsareihin. Ja lapset ovat taas kasvaneet ja uusia vaatteita tarvitaan.
Oma lapsuuteni 80-luvulla tai esikoisen lapsuus 90-luvulla ovat olleet omiaan kasvattamaan minusta ihmisen, joka ei niin ole trendikkäiden tai uusien lastenvaatteiden perään. Tämän seikan voi havaita seuraamalla esimerkiksi MISAHILA-instagramissa.
Nyt siis tartumme naapureiden, ystävien ja muiden tarjoamiin ylijäämä vaatteisiin, niihinkin jotka päätyvät meiltä lumpuksi käytön jälkeen. Tavallisesti hyödynnämme myös kirpputoreja vaatteiden hankkimispaikkoina. Nyt kun emme liiku missään niin tämä on jäänyt vähälle. Hankimme erilaisilta nettikirppareilta paljon tarvikkeita ja tavaroita, yksittäisiä vaatteita en ole niistä vielä hankkinut.
Haluamme lapsille vaatteet jotka ovat paitsi säänmukaisia niin myös sellaisia ettei niitä tarvitse liikaa varoa. Emme ole niitä jotka myyvät liki uudenveroisia merkkivaatteita kirpparilla kivaan hintaan, olemme niitä jotka rymyävät metsässä ja mudassa. Asia olisi ehkä toinen, jos lastemme tapa elää ja olla olisi erilainen.
Lasten kasvaessa vaatteiden hankkiminen muuttuu, tietyn ikäisten lasten vaatteet tahtovat kulua loppuun jo yhdellä tai kahdella lapsella eli niitä ei ole juuri liikkeellä. Lasten kasvaessa he myös haluavat itse vaikuttaa enemmän minkä näköisiin vaatteisiin pukeutuvat. Pian tämä säästökohde muuttuu isommaksi kulueräksi.
Vaikka pidän lastenvaatteita helppona säästökohteena, niin muista ajalta ennen koko maan kotoilua sen, miltä tuntui olla porukan ainoa äiti jonka lapsen vaatteet olivat vähän kierrätetyn näköisiä ja merkittömiä, muiden lasten ollessa puettuina merkkivetimiin joilla ei ollut kovin montaa pesua takana.
Mitä opimme lastenvaatteista säästämällä?
Lastenvaatteissa nuukailun oppeja voi laajentaa koko elämään:
- Panosta
- Pihistä
- Säilytä
- Varaudu
- Järjestys
- Huolla
Panosta pitkäaikaisiin tai todella paljon käytettyihin asioihin (kenkien lisäksi työkalut).
Pihistä niistä asioista jotka eivät merkitse sinulle niin paljon (viimeisen muodin mukaiset vermeet, sekä asiat joita saa hyväkuntoisena käytettynä).
Säilytä eli älä laita heti kiertoon liian isoa/pientä/ylimääräistä asiaa (Aika tavaran kaupittelee).
Varaudu eli ennakoi seuraava vuodenaika, tarve sekä se ettet aina voi säästää tutusta kohteesta (joskus Suomen kesässä tarvitaan niitä talvikamppeita).
Järjestys ja tällä tarkoitan yksinkertaisesti sitä, että tiedät mitä missäkin on (näin vältyt hankkimasta samaa asiaa uudelleen).
Huoltaminen lastenvaatteiden kohdalla ei kuulu vahvuusalueisiini, en ole ensimmäisenä neula kädessä korjaamassa tai uudistamassa vaatetta, tässä haluaisin kehittyä.
Meillä joissakin asioissa ylivaraudutaan, puoliso viittaisi tässä vaiheessa siemenvarastooni, ja joissakin asioissa alivaraudutaan. Se mikä hommassa on vielä työnalla on järjestys. Olen boheemi ja hukkaan tavaroita, vaikka ne olisivat näkyvillä. Tätä asiaa olen työstänyt viime aikoina.
Otetaan vaatteiden sijaan esimerkiksi kylmäkellari, joita meillä on käytössä ruhtinaalliset kaksi kappaletta. Toki nuo kellarit ovat kerrostalon kylmäkellareita ja tilaa niissä on vähemmän kuin maakellarissa.
Esikoiseni kellarissa on laatikoissa huolellisesti pakattuina keittiötarvikkeita joista osa on menossa tuvalle, osa kiertoon ja osan haluaisin nyt käyttöön. Ne ovat todella hyvin pakatu kiedottu tiukasti papereihin ja muihin fyllinkeihin. Laitoin niihin laatikoihin vähän sekalaista tavaraa ja jätin kirjoittamatta laatikon päälle mitä niissä on sisällä.
Tai ne kylmäkellarin hillopurkit, ne joihin sutaisin nopeasti vuosiluvun, mutta en sitä onko kyseessä luumu-, raparperi- aprikoosi– vai omenahillo. Siellä kellarin hämärissä on kiva arpoa yllätyshilloa aamupuuron päälle.
Niin siellä omassa kylmäkellarissa on vastahankitut siemenperunat ja viime vuonna ensimmäistä kertaa kasvattamieni daalioiden juurakot. Ja sinne viemme tyhjentyneet hillopurkit ja vastaavat, miksi järjestää niille kahteen paikkaan tilaa?
Kotivara
Minun piti ottaa lastenvaatteet esimerkiksi ja vähän laajentaa tulokulmaa. Päätin kuitenkin nostaa vielä kotivaran esille. Viime vuonna laajalle yleisölle tutuksi tullut termi on muutakin kuin se, miten se esiintyi viime keväänä julkisuudessa. Aina ei tarvitse olla kriisi, jotta kotivara osoittaisi hyödyllisyytensä.
Kiireisessä arjessa tai pitkien välimatkojen kanssa on hyvä hankkia varastoon vähän enemmän tarpeellisia asioita. Meillä se on aina ollut vessapaperi, olin siis vuosia tietämättäni edelläkävijä. Kävin kaupassa pääasiassa kävellen ja meillä kävi paljon esikoiseni ystäviä kylässä (parhaimmillaan yökylässä oli 12 lasta). En tykännyt kantaa harvase päivä toilettipaperia kotiin, joten kahden hengen taloutemme hankki niitä jättipakkauksia.
Kotivarasta ja rahasta olen puhunut useammassa kirjoituksessa:
Ajatuksia kotivarasta ja kotivara lapsiperheen arkea helpottamassa sekä varaudu arjen luksukseen.
Sekä tehnyt vähän tarkempaa listaa mitä kotivarassa voisi olla kotivara-sivulle.
Muita kirjoituksiamme talousaiheista
Säästövinkeistä klassisin taitaa olla budjetointi. Budjetoinnista, pilke silmäkulmassa, olen kirjoittanut puutarhan osalta kirjoituksessa Dave Ramseyn budjetti puutarhaan.
Savusaunan kunnostus varastoksi, raha
Rakennuksen kunnostus, projektinhallinta (tätä suosittelen vaikka et olisi remontoimassa!)
Säästövinkit puutarhan kevääseen
Siementen kerääminen ja siemenvaihtotapahtuma
Mitä teimme helmikuussa
Helmikuu sujui meillä kaupungissa.
Haaveilemani sitrustarha sai toisen puun eli nyt meillä majailee ikkunalaudalla kalamondinin lisäksi kumkvatti. Tämä sitrustarha haave on lähinnä pyrkimys olla omavarainen silmänruoasta ja herkuista, se ei siis ole sitä vakavasti otettavaa omavaraisuutta, vaan sunnuntaipuutarhurointia.
Ikkunalautaa koristaa tavanomaisten sisäkasvien lisäksi myös pieni laakeripuu, rosmariini ja ryppylimetti eli kafferilimetti.
Aikuisen esikoiseni Miinan asunnolla on tullut vietettyä aikaa, meillä koetetaan elää pienessä perhekuplassa. Miinan kanssa on porailtu reikiä seinään ja korjattu vanhoja tuoleja. Olin aika heikko opastamaan tämän tyyppisissä asioissa Miinaa hänen ollessaan nuorempi. Onneksi Kaj (johon tutustuin vasta Miinan muutettua ulkomaille asumaan) on paikannut kasvatukseni aukkoja.
Itse olen lukenut. Meillä on toimeliaat ja vähäuniset lapset eli aikaa on rajallisesti. Siitä huolimatta olen päässyt päivittämään Kirjat -sivulle uuden omavaraisuuden kannalta mielenkiintoisen teoksen.
Lukemisen lisäksi meillä on pyöritetty normaalia arkea. Pääsimme hyödyntämään pakkaset ja lumipesimme hurjan määrän mattoja ja tekstiileitä. Niiden lisäksi pesin kaikki petivaatteet tuvalta ja kotoa ja joka hetki sitä tehdessä fiilistelin pyykkitupaa ja sen helppoutta.
Mahdollisille uusille lukijoille kerrottakoon: Muutimme tuvalle viime maaliskuussa ja silloin meillä ei ollut edes sellaista kaivoa josta olisimme nostaneet pesuveden. Alku oli kamalaa, homma helpotti saadessamme noutaa naapurin kaivosta vettä maitokärryillä ja myöhemmin hankimme porakaivon. Pyykki hoitui nyrkkipyykkäämällä, pulsaattorilla ja iki-ihanan äitini avustuksella.
Tekstiileiden huoltaminen pyykkituvassa (hyvin edullista) tai peseminen lumessa (ilmaista) menee nuukailussa tärkeään osioon eli hanki kerran ja pidä siitä huolta niin ettet joudu uusimaan sitä ennen aikojaan!
Helmikuu on mennyt meillä, kuten varmaan monella lapsiperheellä, ulkoillessa lumileikkien parissa. Nyt on oikea lapsuudentalvi, sellainen jolloin pääsee pulkkamäkeen, hiihtämään ja luistelemaan ja pakkastakin on riittänyt siinä määrin, ettei tarvitse värittää kertomuksia.
Helmikuun lopussa saimme kaadettua kaksi koivua. Etenkin toisen kohdalla taisi olla viimeiset mahdolliset hetket, lahoa oli toisin paikoin yli puolet rungosta.
Kuusia (aitaa, aidannetta) ja osa hedelmäpuista on leikattu.
Mitä aiomme maaliskuussa
Kaadetut koivut pitää nakutella klapeiksi ja pinota kuivumaan.
Jos kevät etenee mukavalla vauhdilla aloitetaan tuvan pihamaalla nikkarointi. Tarkoituksena olisi saada viime vuonna aloitettu (ja muiden projektien alle jäänyt) huussi valmiiksi.
Lähdimme tuvalta syksyllä kiireellä (oikeasti kiirettä ei ollut, kieltäydyimme ajattelemasta asiaa ja valmistautumatta kunnolla) esikoisen palattua ulkomailta ja tarvittua karanteeni kortteerin. Syksyiset vierailut tuvalla keskittyivät ulkoiluun, joten koko tupa kaipaa rymsteeraamista.
Hankimme lapsille kerrossängyn (nettikirpparilta) ja olemme käyttäneet yläsänkyä erinäisten tavaroiden säilytyspaikkana. Nyt nuorimmainen alkaa olla valmis siirtymään matkasängystä kerrossänkyyn ja vanhempi yläsänkyyn. Peleille, kirjoille ja muulle rojulle olisi löydettävä uusi paikka (mieluusti kauniimpi ja käytännöllisempi).
Tuvalla säilytettävät varavaatteet on käytävä lasten osalta läpi ja katsottava, että siellä on kaikkea tarpeellista. Samoin lasten lelut ja vastaavat pitäisi käydä läpi ja laittaa ihan “vauvalelut” eteenpäin.
Syksyllä tyhjensimme ruokakaappeja, tupahan oli osan talvesta ihan kylmiltään. Nyt ruokavarastoja pitäisi taas täyttää, niin ettei tuvalla olo aikaa tarvitse tuhlata ruokakaupoissa käymiseen.
Kesällä toteutettavat erilaiset rakennus- ja nikkarointiprojektit vaativat fundeeraamista ja rahan kantamista rautakauppaan. Varmasti taas tarvitaan vaikka minkälaista nippeliä ja nappelia.
Tämän kuun lista ei ehkä kuulosta mielenkiintoiselta omavaraistelulta, me kuitenkin teemme tätä kaiken muun elämän ohessa ja olemme vasta luomassa tuvasta pihapiireinen tähän harrastukseen ja perhe-elämään sopivaa paikkaa. Nämä kaikki pienet askareet ovat poissa siitä ajasta, kuin voisimme omavaraistella “kunnolla”.
Mikäli haluat pysyä ajantasalla siitä, mitä puuhaamme, niin ota Instagramtili Tsajut seurantaan.
Linkit
Käy kurkkaamassa mitä vinkkejä ja tapahtumia muilla omavaraisuusbloggaajilla on ollut.
Vyöhyke 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/nuukapuutarhuri/
Apilankukka http://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-3-penninvenytysta-ja-pinot-noiria/
Kakskulma https://kakskulma.com/omavaraisuus-rakentamisessa-onko-sita/
Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-maaliskuu2021.html
Sateenkaaria ja serpettiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/03/lavatarhan-esittely-ja.html
Iso-Orvokkiniitty https://iso-orvokkiniitty.fi/?p=2411
Vyöhyke 2
Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/03/puutarhailua-vahan-huokeammin.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/03/saastovinkkeja-puutarhaan.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/03/nuukailua.html
Vyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-3/
Caramellia https://caramellia.fi/maaliskuu2021/
Majalevo https://majalevo.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-3-sentti.html
Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=704
Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/02/penninvenyttajien-harrastuksia.html
Vyöhyke 4
Puutarhahetkiä https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/03/unelmana-omavaraisempi-elama-kierratys.html
Korkeala https://www.korkeala.fi/saasteliaisyytta-tilanpitajasta-toiseen-ja-kolmanteen/
Vyöhyke 5
Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-saastovinkit.html
Puutteela https://puutteela.com/?p=679
Vyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/03/01/3-kuluta-harkiten-osta-vahemman/
Vaikka tuossa paino on lastenvaatteilla, niin samat vinkit toimii aikuisillekin. Hyviä vinkkejä! Itse olen jo vuosia käyttänyt essua tai “ylimekkoa” arkisissa puuhissa muiden vaatteiden suojana, kuten ennenkin tehtiin. Ei synny pyykkiäkään ihan joka päivä 😉
Tuo kerrossänky näyttää istuvan kivasti tuvalle! Olisiko ideaa tehdä sen alle pari pyörillä liikutettavaa laatikkoa, jonne sitten saisi lelut ja muutakin mukavasti piiloon?
Aurinkoista alkanutta kevättä sinne 🙂
Totta, pitää kaivella mummin vanhat essut esiin ja ottaa ne nyt käyttöön. Jemmasin ne muutossa jonnekin josta ne on helppo ottaa, arvaa kirjoitinko laatikkoon?
Jos lapset olisivat isompia olisi tuo pyörillä liikkuva laatikko näppärä idea, nyt nuo kaksi todennäköisesti näkisivät niissä vain törmäilyautot 😀
Ihanaa kevättä teillekin 🙂
Samaa olin kirjoittamassa, että vaatteiden huolto on todella tärkeää, samoin kuin korjaus. Onneksi nyt on menossa Parsimisen “juhlavuosi” ja paikkaukset ovat ihan muotiakin. Aikoinaan lasten ollessa päiväkodissa keskustelun ohjaajien kanssa ja tuli puheeksi miten harmillista on, että joillakin lapsilla on niin hienot vaatteet pihaleikkeihin, että niihin ei saa mennä kuraa, ja jos kuraa löytyy hihasta päivän päätteeksi, tulee moitteet. Siihen vastasin, että meidän lapsilla on aina sellaiset vaatteet, että voin heittää ne suoraan koneeseen päivän päätteeksi, vaikka joka päivä. Kerroin, että ennemminkin “moitin”, jos sadepäivän jälkeen ei löydy yhtään mutaa tai kuraa, sillä se kertoisi minulle, etteivät lapset ole päässeet ulos leikkimään.
Parsiminen on taito jonka haluaisin oppia. Kauhulla vieläkin muistelen ala-asteella parsimiani sukkia. Pidin parsimisesta, niillä sukilla vain oli tuskaa kävellä kun olin parsinut reikien tilalle isot möntit 😀
Olen kanssasi ihan samoilla linjoilla vaatteista ja kurasta. Sen huomaa itsestäkin, jos on “hienot” vaatteet niin toimii ihan eri tavalla, kuin hommaan varatuilla työvaatteilla. Ja kaikissa vaatteissa ei ole edes miellyttävä kurotella, kyykistellä ja sen sellaista, mitä tulee puutarhassa tehtyä.
Mahtavaa että löysit kumkvatin! Kukkien tuoksu on todella upea. Meilläkin sellainen oli, mutta toki koira sen(kin) söi 😀 Pitäisi nyt uudestaan aloittaa sitrusten keräily kun täällä kuitenkin olisi hyvät mahdollisuudet niitä onnistuneesti kasvattaa. Ja huikeaa että olette päässeet jo hedelmäpuiden leikkaukseen. Saa nähdä miten täällä käy, nythän tuolla on metrinen hanki, joten en ole raaskinut lähteä rämpimään puiden sekaan. Vanhoja herukkapensaita oli tarkoitus huoltaa, mutta tiedä sitten onnistuuko tänäkään vuonna….
Voi teidän koiraa <3 Tuo kalamondini kukki syksyllä ja sen tuoksu oli kerrassaan huumaava, välillä jopa siinä määrin ettei sen vieressä viitsinyt kauaa istuskella 😀
Meillä vanhat omenapuut leikataan kesällä, etenkin kaneli kasvattaa hurjat piiskat, jos siihen koskee kesällä. Se leikkaus on kivaa vastaliikettä kasvimaalla kyykkimiselle 😉
Olisipa kerrostalon varusteista käytettävissä kylmiöt sekä pesutupa. Etenkin kaipaan semmoisia vanhan ajan isoja pesukoneita, joihin mahtui keskikokoisia mattoja.
Kylmiö ja pesutupa ovat luksusta. Ensimmäistä kertaa olen päässyt käyttämään kuumamankelia ja olen pikkuisen höpsähtänyt siihen 😀
Teillähän on ollut tuottoisa helmikuu 🙂 Puiden kaato on täälläkin tapetilla. Tuntuu hyvälle olla omavarainen puiden suhteen. Niitä ei ole tarvinnut hankkia, kun on tehty koivujen harvennuksia tasaiseen tahtiin sekä puolisoni suvun mökkitontilta, että omalta. Meillä taisi nyt jäädä kuusiaidan parturointi väliin. Siistimisen tarvetta todella olisi ollut, mutta yhtäkkiä onkin lähes kaikki lumi tontilta sulanut ja maa vihertää. Saisi tulla vielä muutama kipakka ja kuiva pakkaspäivä peräkkäin, niin pääsisin hommiin.
Kauniita maaliskuisia päiviä 🙂
Oi teillä on ihan koivikkoa, ihan luksusta. Meillä on kuusivoittoista metsikköä ja koetamme nyt saada osan alueesta enemmän lehtipuulle.
Toivottavasti tänne luvatut talvikelit yltävät sinne saakka, niin saat kuusiaidan hoidettua 🙂
Teillä on ollut sama viikkosäästövinkki käytössä kuin meillä nyt. Teidän onnistuminen motivoi! Vaatteiden huolto on tärkeää ja jos vaatteita ostaa paljon ja usein sen merkitys unohtuu herkemmin.
Toivottavasti tapa sopii teille, itselleni ei siis se eri summien siirtely tuntunut omalta, mieluummin tasa summa. Säästöpotti oli kyllä kivaa katseltavaa tilillä 🙂
Vaatteiden huollon lisäksi olisi varmaan pitänyt nostaa suutaritkin esille, kun kengät hankkii sitä silmällä pitäen, että suutari saa korjattua niitä tarvittaessa (materiaali, laatu jne) niin ei tarvitse vähän väliä hypätä kenkäkaupoissa.
Täällä toinen vessapaperimegapäkiostaja! Isännyyen kanssa ku oltiin kaksisteen niin ostettiin vertailtiin hintoja. Ja niissähä se edullisen hinta tullee. Tietämättä on myös oltu kotivaravarautujia. Kaapeissa aina usseita paketteja puuroo, hiutaleita, jauhoja, säilykkeitä. Kyllä niistä jotaki henkesä pitimiksi loihtii!
Samoja aatoksia lapsukaisiin vaatteista. Ja sen kerran jos ostat jotaki uutta ja merkkiä (alesta) niin sehän ei selekeesti lapselle kelepaa! Meillä panostettaan kenkiin ja ulkovermeisiin ja käyttövaatteet käytettynä. Se olluna sopiva tapa meille.
Mukavoo kevvään jatkoo ja touhuja torpalla! 🙂
Ajattele miten sitä voi tietämättään olla etevä jossain 😉
Meille on onneksi saatu vielä ulkovermeitäkin hyvässä kunnossa, vaikka ovatkin kierrätettyjä. Homma varmaan vaikeutuu sitä mukaan kun ikää tulee, siihen saakka koetetaan jatkaa näin. Lapsilla on kyllä selkeästi omat lempivaatteensa, jotka mieluiten valitsevat laatikosta päälleen, aina maku ei ihan mene yksiin vanhempien kanssa, mutta mitä pienistä 🙂
Tuttu tunne tuo, että aika ei ihan ole vielä kypsä “kunnolliseen” omavaraisteluun. Mutta yritän lohduttautua sillä, että pienetkin asiat ovat kotiin päin, ja että kyllä siitä kaikesta myöskin nauttii ehkä eri tavalla, kun on nikkaroinut ja askaroinut kaikenlaista sen haluamansa elämäntyylin eteen.
Todella hyvin sanottu! Itse tehtdyille asioille osaa antaa ihan eri tavalla arvoa ja pääsee fiilistelemään kasvun ihmettä.
Nuo lastenvaateisiin sopivat vinkit sopivat kyllä kaikenikäisten pukeutumiseen 😀
Onko kivempia arpajaisia olemassakaan kuin aamupuuron hilloarpajaiset. Aina voittaa.
Meilläkin on aloitettu polttopuiden haaliminen ja tekeminen.
Mukavaa maaliskuuta teidän poppoolle!
Totta, hilloarpajaisissa saa vähintään suun makeaksi 😀
Teillä taitaa olla isompi urakka, näin osa-aikatupalaisena pääsemmme tuosta hommasta helpommalla. Ja tietenkin niukat neliöt auttavat osaltaan säästämään polttopuuta 🙂
Ruokavarastojen täydentäminen on nyt todella tärkeää, koska kaupassakäyntejä pitää varmaan harventaa entisestään. Koti ja mökkipaikkakunta ovat rajoitusten alla. Ja lisää on niitä on varmaan tulossa.
Ja kommentointi on alkanut toimia.
Kyllä, nykyinen aika on lisännyt tarvetta vähentää turhaa kaupoissa juoksentelua. Kaikki keittiöt (kuten kaupunkiasuntomme) eivät ole suunniteltu järkevästi, niin että sinne mahtuisi hyvin ja siististi kaikki keittiövälineet ja ruoat. Ehkä uusi normaali muuttaa taas keittiösuunnittelua niin, että kaapin ulkonäköä enemmän painaa se, miten se on käytettävissä.
Mahtavaa, että sait taas kommentoinnin toimimaan 😉
Jättipakkaukset on myös täällä kuulunut arkeen ennen lapsia. Kun tuo tauti alkoi ja kaikki hamstrasi paperia jouduin ostamaan pieniä paketteja. En vain kehdannut ottaa sitä isoa vaikka se on meille se normaali. Jotenkin outoa kun se oma hamstraus on normaalia niin alkaakin välttelemään. No hetki sitä meni mutta taas se on palannut kerran kuussa isompi ostos päivä ja sitten pieniä lisäyksiä kasviksiin.
Isoissa pakkauksissa on puolensa ja se on ihan luksusta, kun kaupassa ei ole pakko ravata kokoajan. Siinäkin säästää, sillä ainakin meillä saattaa tulla ylimääräisiä hankintoja kaupassa asioidessa.
Juurikin katselin yksiä villasukkiani, joista alkaa pohjat kulumaan hiuki. Mietin, että purkaisinko jalkaterän, vai yrittäisinkö parsia reijät umpeen. Varmaan viimeksi mainittuun ryhdyn, koska jalkaterä on kudottu palmikkoneuleena ja itse en sellaista osaa tehdä! =D
Parsiminen on parhaillaan omanlaistaan taidetta. Kun osaisikin parsia upeasti.