Helteinen ja hektinen heinäkuu tuntui jatkuvan ikuisuuden ja samalla pyyhältävän vauhdilla ohitse. Tämän kuukauden ensimmäisen maanantain aihe on #suuntanaomavaraisuus -sarjassa on kellarit ja säilöntä. Mutta ensin etenemiseemme.

Heinäkuussa tapahtunutta
Heinäkuussa huussi-projektimme otti etenemisaskeleita. Rakennus maalattiin, sen viereen kohosi köynnöstuki ja köynnöstuen luo istutimme ihan loppukuusta, sateiden alettua, kasveja.
Maalaukset ylettyivät kärrysaunaamme, joka tuli melkein maalattua. Valitettavasti maalissa oli jotain isommin vikana ja lopputulos on fiasko. Asian käsittely maalin myyneen firman kanssa on vaiheessa.
Meidän ei pitänyt tänä vuonna poimia liikaa marjoja pakkaseen. Olimme päättäneet että emme hilloa tai mehusta suurta määrää sen työläyden ja tuvan olemattoman keittiön vuoksi. Kuten arvata saattaa emme pysyneet päätöksessämme. Keräsimme ensimmäisinä kypsyneet punaherukat ja keltaiset karviaiset ja täydensimme kuormaa mustaherukoilla. 30 kiloa marjoja matkasi mehuasemalle, sillä meillä ei ollut resursseja mehun keittämiseen.
Marjoja tuli hyvin. Oman maan mansikat tekivät kauppansa, alapihan villien vadelmien sato meni lasten suihin ja pensasmustikoiden sato, pieni sellainen, saatiin talteen ahkeran kastelun avulla.
Kesäkurpitsa, ne esikasvatetut, juroivat aikansa ja yht’äkkiä Latino F1 -kesäkurpitsa, se satoisin lajikkeistamme, oli kasvanut niin suureksi, että siitä sipaistut kiekot tarjoiltiin lapsille grillauksen jälkeen traktorin/kaivinkoneen renkaina.
Kesäkanoista ensimmäiset on laitettu pois. Poislaittamisen syynä oli mm. jalkavamma. Olemme sekaruokaa syövä perhe. Kesäsiivekkäät ovat saaneet meidät vahvasti miettimään suhdettamme lihansyöntiin. Liharuoka tuntuu erilaiselta, kun se ei ole tullut muovilaatikosta.

Heinäkuussa leikataan suuret omenapuut ja pinseerataan tarvittaessa myös pienempiä. Lisäksi muotoilimme sitomalla ja leikkaamalla nuoria puita. Olin hyvin tyytyväinen siihen, mitä saimme aikaan BayaMarissa -omenan kanssa. Siihen asti kunnes nuorimmaisemme koetti kiivetä kyseiseen puuhun omenoita poimiakseen. Kahdeksasta omenasta hän sai poimittua viisi ja katkaistua juuri sen oksan joka oli alunperin määritellyt miten puu paikkaansa istutettiin.
Ja tästä saammekin loistavan aasinsillaan lapsukaisiin. Nuo elämämme vilkastuttajat ovat toimeliaita, kokoajan menossa ja kokoajan osallistumassa. Heinäkuussa aloin pyöräilemään lasten kanssa eri leikkipuistoihin, näin heille tuli elämään muutakin kuin oman pienen pihapiirin elämyksiä. Pyöräilyt helteessä sähköttömällä laatikkopyörällä olivat yhdenlainen kokemus. Jokainen reissu huipentui suihkussa käyntiin eli puutarhaletkulla peseytymiseen.
Pienet neliöt, pienet ja aktiiviset lapset ja hurja työlista sekä hurjat helteet, heinäkuu oli haastava. Onneksi moni asia voi odottaa seuraavaa vuotta tai sitä seuraavaa.Tämä heinäkuu meni lasten ehdoilla. Päätavoitteemme on saada heidät nauttimaan tuvalla olemisesta niin paljon, että he jatkossakin viettävät siellä aikaa mielellään.
Väärinkäsitysten välttämiseksi kerrottakoon, että nautin laatikkopyörällä tapahtuneista seikkailuistamme äärettömän paljon. Kartasta valikoimme kohteen ja lähdimme kurvailemaan. Eväät ja paljon juotavaa mukana päivämme olivat kuin leikki-ikäisten versio Viisikko-kirjoista. Seikkailuja ja herkullisia eväitä.

Olimme sosiaalisia ja vierailimme eri paikoissa. Saimme hankittua kuormallisen oikeanlaista puutavaraa ja toimitettua sen keskimmäisen kummisedälle. Teimme aikanaan vaihtarit, he saivat yhden antiikkisenkin meiltä ja me saamme heiltä vanhaan savusaunaan parioven karmeineen.
Heinäkuun vierailuihin sisältyi yksi pihakirppis. Hankimme sieltä rakennusmateriaalia ja sen kanssa meni aikaa. Koetamme tehdä tiettyjä pakollisia hankintoja edullisesti. Samalla tavalla heinäkuussa selasimme nettikirppistä ja saimme hyvään hintaan vessaan kuiviketta, asia jota meillä kuluu.
Kesäkuussa meillä kului aikaa pohtiessamme metsätilan hankintaa, heinäkuussa meille tarjottiin toista, aivan erilaista paikkaa. Oikeasti meillä ei olisi aikaa, energiaa tai ylimääräistä rahaa moiseen. Toisaalta taas tapanamme on kartoittaa erilaisia mahdollisuuksia ja selvittää olisivatko ne meille hyviä.
Lyhyesti ja ytimekkäästi, kesän ongelmia ovat vaihtoehtoisten tulevaisuuksien selvittely ja erilaiset edulliset ostokset, kummatkin vievät aikaa ja energiaa. Toisaalta, kummatkin ovat asioita, jotka kertovat meistä ihmisinä paljon.
Niihin heinäkuisiin vierailuihin lukeutui myös reissu Mustilan arboretumiin Elimäelle. Halusin sinne ehdottomasti katsomaan atsaleoiden kukintaa. Heinäkuussa olimme auttamattoman myöhässä sen asian suhteen, muuten imimme paikasta vaikutteita, ideoita ja vaihtoehtoja. Säiden ollessa mitä ne ovat on hyvä kartoittaa erilaisia puu ja kasvivaihtoehtoja. Jossain vaiheessa pienen metsämme puustoa tulee uudistaa ja uudet puut voisivat olla muutakin kuin tavallista metsäkuusta.

Elokuussa tapahtuu
Alkava kuukausi on taas se henkisesti haastava kuukausi. On aika pakata kamat ja siirtää elämän pääpaino kaupunkiin. Arki ja velvollisuudet kutsuvat. Tästä syyskesästä tekee raskaan tieto siitä, että tämä taisi olla viimeinen “vapaakesä” ennen eläkeikää. Pienimmäisemme aloittaa päivähoidossa ja vanhempainvapaat ovat osaltamme ohi.
Hommat eivät kuitenkaan loppuneet kuun vaihtumiseen. Kanat ja ankat joilla on koti palaavat niihin, loput pitää laittaa pakastimeen. Kesäkurpitsa tuottaa toivottavasti siinä määrin satoa, että hukumme siihen. Meillä on ollut tapana viedä sitä mm. päiväkotiin, siellä kun on oma keittiö jossa voi hyödyntää satoa.
Omenat kypsyvät kovaa vauhtia, tänä vuonna satoa tulee lähinnä vanhasta valkeasta kuulaasta. Omenat laitetaan maijalla mehuksi ja mäski (omenat kuoritaan ja siemenkodat poistetaan ennen mehustamista) laitetaan pakastimeen ja nautitaan aamupuuron kera.
Kajlla on nikkaroitavaa ja minulla taimia istutettavana. Paikat on laitettava pikku hiljaa talvikuntoon.
Ensimmäisiä askareita on kuitenkin syyslannoitus, toivomme ensi vuodeksikin komeaa satoa ja sitä edesauttaaksemme käytämme kaupan lannoitteita.
Kellari
Ajatukseni oli esitellä tuvalla oleva betoninen maakuoppa. Se ei kuitenkaan ole valmis. Sen kansi oli hajonnut paikan ostaessamme ja uusi kansi odottaa vielä fiksailua. Sen sijaan esittelen sukumme saari mökin entiset ratkaisut. Nämä poistuivat mökillä tehdyn remontin myötä ja sitä jäljellä olevasta salakuopasta minulla ei ole yhtään kuvaa.
Ensimmäinen “kellari” oli juureskellarimme. Täällä säilytettiin myös kotikaljapullot. Maahan upotetut kaivonrenkaat ja betoninen pohja, kaiken päällä keikkui puinen kansi joka oli päällystetty kattohuovalla. Todella toimiva ja näppärä ratkaisu saaren hiekkapitoisessa maassa.

Seuraava “kellari” toimitti lähinnä maustekaapin virkaa, täällä olivat sinapit, ketsupit, öljyt ja sen sellaiset. Tämä maahan upotettu kattila oli valtaisa. Nykyään sama kattila säilöö sisäänsä huussin kuivikkeet. Veikkaan, että siihen uppoaa koko kuivike pussi kerralla.

Postauksen aloituskuvana on Puumalan Liehtalanniemen museoilan tupa ja perunakellari, tässä on tarkempi esittely kyseisestä perunakellarista.

Tuvalla meillä ei ole ollut toimivaa kellariratkaisua ja se on ollut yllättävän hankalaa. Kaupungissa meillä on taloyhtiön koneellisesti viilennetty kellari ja siellä säilömme hillot, daalianjuurakot, perunat ja sen sellaiset.
Säilöminen
Etikkakurkut ja sen sellaiset olemme tehneet ilman kummempia reseptejä. Sen sijaan hilloihin on tähänkin blogiin kerennyt kertymään muutamia ohjeita. Lämpimästi suosittelen kokeilemaan punaherukka-inkiväärihilloa, se on kettukarkkimaista. Luumuhilloa olemme keitelleet Eeron lahjoittamista luumuista. Marja-aroniahilloon sain idean hiekkalaatikkokeskustelujen pohjalta. Mustaherukkahillo on meidän aikuisten lempihilloja.
Linkit
Tässä oli meiltä kaikki tällä kertaa. Videoita ja sen sellaisia tulee taas kun selätän joukon pieniä teknisiä ongelmia. Käy sillä aikaa kurkkaamassa mitä muille kuuluu.
Vyöhyke 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2021/
Apilankukka https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-8-maakuoppa/
Setaankaaria ja serpenttiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/08/vinkkeja-talouskellarin-kayttoonottoon.html
Vyöhyke 2
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/08/kellari-ja-tila-talvisailytykseen.html
Vyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-8/
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2021/08/omavaraisuutta-vuodelle-2021-osa-elokuu.html
Caramellia https://caramellia.fi/elokuu-2021/
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/08/kurkkuresepti.html
Mikä itä https://mikaita.fi/?p=807
Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/08/sato-talteen.html
Vyöhyke 4
Korkeala https://www.korkeala.fi/perukellari-ja-sailonta/
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/07/202108unelmana-omavaraisempi-elama-sailonta_0743133561.html
Vyöhyke 5
Puutteela https://puutteela.com/2021/08/02/elokuussa-kerromme-kellareistamme-ja-sailonnasta/ ja https://puutteela.com/2021/07/05/taman-vuoden-uudet-kokeiluni-kasvimaalla-ja-muualla/ (heinäkuun linkki, joka jäi listauskesta)
Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2021/08/suuntana-omavaraisuus-sailonta.html
Vyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/08/02/elokuu-21-kellarit-ja-sailonta
Ihania reseptejä sinulla! Punaherukka-inkiväärihillo menee kokeiluun.
Voi harmi miten teidän Baya Marisalle kävi, mutta niin kauan kuin puu selvisi pikku-tarzanin vierailusta niin aika korjaa vauriot 😉
Mukavaa loppukesää sinne 🙂
Onpa näppärät “mökkijääkaapit”. Tuon kokoisia kattiloita ei ihan helposti löydykään enää. Olen niitä yrittänyt toisinaan Torista bongailla.
Kaunista elokuuta sinne!
Punaherukka-inkiväärihillo ja mustaherukkahyytelö ovat meidän perheen lemppareita.
Vilkkaiden lasten kanssa joskus istutukset saavat siipeensä. Yleensä aika korjaa haavat.
Hienosti toteutettuja “minikellareita”.
Tää on sitä aikaa kun satoa alkaa tulemaan ja säilömiselle on toivon mukaan tarvetta.
Ja älä nyt höpötä eläkeiästä, te ootte vielä nuoria, elämä edessä. ☺️
Ja skidit kasvaa äkkiä ja ennenkuin huomaattekaa niin te oottekin kaksistaan tuvalla.
Oli kiva kun soitit. ☺️
Oli kiva höpistä taannoin. Ja kyllä, lapset kasvavat vauhdilla. Esikoinen on pian neljännesvuosisadan ikäinen 😀
Tosi ihanaa saada omaa satoa säilytettäväksi ja säilöttäväksi talven varalle. Meillä ei ikävä kyllä ole taloyhtiössä ruokakellaria ja putkiremontin yhteydessä menetettiin käytännöllinen talvella viileä tilava ruokakomero. Olen ajatellut umpioida syksyn satoa. Oikeastaan ajattelin kysyä tuosta kätevästä “rengaskellarista”. Montako kerrosta renkaita siinä oli? Yksi vai kaksi tuon näkyvissä olevan lisäksi? Älkää unohtako myöskään kuivaamista joka sopii muullekin kuin sienille. Löysin bloginne vasta tänään mutta luen sitä mielenkiinnolla “takaperin” kun on aikaa.
Ihanaa että olet löytänyt tänne 🙂
Kurja kuulla viileäkaapin menetyksestä. Ne ovat yllättävän näppäriä. Tuossa kaivonrenkaista tehdyssä “kellarissa” oli muistaakseni 3 rengasta ja betoninen pohja.
Umpioiminen on itselleni vielä vieraampi tapa säilöä. Joka vuosi sen sijaan kuivaamme jotain, emme kuitenkaan vielä suuressa määrin.
Tuollaista isoa kattilaa olen koettanut löytää pitkään, vaan eipä niitä ole saatavilla – olisi nimittäin lankojen värjäykseen tarpeeksi iso!