My day eli minun päiväni teemalla starttaa kesäkuu ja #Suuntanaomavaraisuuspostaukset.
Päivän aloitus
Tuvalla aamut ovat hitaita ja raukeita. Viimeistään puoli kahdeksalta koko kööri on noussut vuoteistaan. Sitä ennen on kuitenkin ulko-ovi kolissut nuorimmaisten käydessä aamutuimaan typettämässä pusikoita. Monesti nämä aamuiset reissut sisältävät lukuisia askeleita, aamun ihailua, kivillä kiipeilyä ja aina välillä itsensä ulos lukitsemista.
Aamu alkaa ulkohuussin kanssa aivan eri tavalla, kuin tylsän sisävessan kanssa. Huussi matkalla pääset heti selvyyteen millaiseen päivään olet herännyt, koet sään, vuodenaikojen vaihtelun, jokainen huussimatka on kokemus. Ja ne askeleet huussille ja takaisin herättävät kunnolla. Ja oikeasti, mikä on parempaa kuin kipaista huussissa pakkasaamuna ja päästä sen jälkeen hetkeksi takaisin lämpimien vällyjen väliin?
Viileinä aikoina Kotiliesi sytytetään tuomaan lämpöä tupaan ja ulkovarusteita puetaan päälle. Meillä on omat mökkitamineet, työvaatteet, tuvan monipuolista elämää varten. Työvaatteet vapauttavat keskittymistä tehtävään hommaan kun päällä olevaa vaatetusta ei tarvitse erityisen paljon varoa.
Suvun saarimökillä aamu sujuu liki samaan tapaan. Siellä aamua piristää pulahdus järvessä. En tiedä onko osa saarimökkeilyn hyvää tekevää taikaa juuri tämän, viileän veden, elvyttävää vaikutusta.
Päivä omavaraisuuden parissa
Aamut toistuvat samankaltaisina kuin aina muulloinkin. Heräämme, teemme aamutoimet, nautimme aamupuuron itse keitetyn hillon tai itse poimittujen marjojen kanssa.
Aamupäivä menee joko pihapiirissä hommissa tai pyöräilemässä. Lounas nautitaan tuvalla ja sen jälkeen on näinä kahtena edeltävänä paahteisena kesänä vietetty siestaa. Ruoan jälkeen me siis vetäydymme sisätiloihin lukemaan, rakentamaan legoilla, piirtämään, pelaamaan tai huilaamaan. (Joskus pyörälenkit venyvät lounaan yli tai lähtevät vasta lounaan jälkeen).
Siestaa seuraa päiväkahvit ja elämä jatkuu ulkona. Iltaruoan aikaan sauna laitetaan lämpiämään puilla, jotka on kaadettu omasta metsästä.
Mitä ne aikuisten askareet sitten ovat? Vettä kannetaan, lämmitetään padassa tiskiä varten. Astiat tiskataan käsin. Viidesti päivässä on ruokaa pöydässä. Nurmikko, tuija- ja kuusiaidat vaativat oman siistimisensä. Sitten on kukkapenkit, hedelmäpuut ja marjapensaat jotka kaipaavat huomiota. Kasvimaa ja kasvilavat ovat ikuinen työmaa. Niin ja polttopuut, ne täytyy kaataa, pilkkoa sun muuta ja kaadettujen tilalle täytyy tarvittaessa istuttaa uusia, me kun koetamme laajentaa metsikkömme lajistoa.
Perusasiat ovat omakotitalojen ja mökkien kanssa samoja, paikkoja täytyy pitää kunnossa, jotta ylläpitovelkaa ja suurta työmaata ei pääse syntymään.
Näiden tavallisten toimien lisäksi meillä on omien valintojemme mukanaan tuomia puuhia. Hankimme tuvan kahden aikuisen perheenä, aikuinen esikoinen asui maailmalla. Tuvan hankinnan jälkeen kanssamme on omat iltatähtemme mukaan lukien, asunut tusinan verran lapsia. Kahden aikuisen pieni purkukuntoinen paratiisi, joka ostettiin hirmuisen romuläjän kanssa, on saanut muuntua moneen näinä vuosina.
Illalla rauhoitutaan kirjan kanssa. Kun lapset nukkuvat laitetaan Whatsapp-puhelu itkuhälyttimeksi ja aikuiset menevät “nopeasti huuhtaisemaan itsensä” eli salasaunaan.
Salasauna on lomamme, rentoutumiskeinomme ja parisuhdeterapiamme. Mitä sitä suomalainen muuta tarvitsee, kuin kunnon löylyt ja saunan jälkeisen raukeuden?
Haasteet ja ratkaisut
Lapsiperheen elämä soljuu liki samanlaisessa rytmissä, oli arki tai loma. Aamulla herätään, syödään, ulkoillaan, syödään, ulkoillaan, syödään, ulkoillaan, syödään, puuhataan, syödään, tehdään iltatoimet ja mennään ajoissa nukkumaan.
Jatkuva syöminen ja juominen tarkoittaa kasoittain tiskiä ja aikaa keittiössä (tai meillähän ei oikeastaan ole keittiötä). Ja lapset aina haluavat tai tarvitsevat jotain, tappelevat, tekevät jotain sellaista mitä aikuiset eivät toivo ja toivovat jotain mitä aikuiset eivät.
Kaikki tekeminen on pätkittäistä ja hidasta. Kokoajan pöytää katetaan tai siivotaan. Aina on jokin sukka hukassa tai päällä vääränlaiset tamineet. Tai sitten pitäisi saada osallistua tai aikuisen pitäisi vähintään tulla ihailemaan lasten aikaansaannoksia.
Ratkaisu löytyy omien korvien välistä. Ensimmäinen avainsana on rutiinit. Asioita ei joka päivä täydy keksiä alusta alkaen, vaan ne soljuvat tuttuun tapaan. Aamulla noustaan ylös ja illalla mennään säälliseen aikaan nukkumaan, tai ainakin lapset menevät.
Toinen on oma asenne. Nyt tämä on tämmöistä ja sen mukaan mennään. Laitetaan omat tavoitteet sun muut sellaisiksi, että ne ovat realistisia tässä elämänvaiheessa. Otetaan seesteisiä hetkiä, pysähdytään yhdessä päiväkahville ja ihaillaan ympäröivää luontoa.
Kolmantena on erilaisia mukavia puuhia lapsille. Leikkipaikat omalla pihalla ovat olleet yksi ratkaisu, kun lapsilla on mukavaa puuhaa, niin me saamme aikaa edistää projekteja.
Neljäs on ajan antaminen lapsille. Kohta, ihan just, joo hei odota, ovat kommentteja jotka eivät aikuisten suusta paranna kenenkään olotilaa. Pysähtyminen hetkeksi lapsen asian äärelle on nopeampaa kuin jatkuva lisäajan ruinaaminen. Ja aikuisen esikoisen vanhempana voin kertoa, että se lapsuus on ohi silmänräpäyksessä, siitä kannattaa nauttia silloin kun se on ajankohtaista.
Kohokohdat ja oivallukset
Mökkielämä omavaraistelulla höystettynä on mainio keino antaa lapsille paljon onnistumisen tunteita, mahdollisuuksia tehdä “oikeita töitä” aikuisten kanssa. Siirtää arvojaan (luonnon kunnioitusta, itse tekemistä, yhdessä olemista, korjaamista, hidasta elämää) eteenpäin.
Tuvalla herääminen on aina nautinto. Satoja vuosia vanhojen hirsien suojassa on äärimmäisen hyvä nukkua. Aamulla viereen saattaa tulla pieni unesta lämmin ihminen täynnä intoa uutta päivää kohtaan.
Niinä päivinä kun sauna lämpenee ja aikuiset pääsevät rauhassa löylyihin on päivä päättymässä täydellisesti.
Elämäntapamme, luonteemme, mielenkiinnon kohteemme, ovat sellaisia, että nämä raatamisen hetket ovat meille omalla tavalla loma, rentoutuminen ja keino palautua. Elämä tuvalla on meille vastapainona, maadoittavana tekijänä.
Tilastokeskuksen mukaan perheemme lasketaan suurperheeksi. Olemme monipaikkaisia eli asumme useammassa paikassa. Olemme saavuttaneet omavaraistelun ensimmäisen vaiheen jo aikaa sitten ja kyenneet pysymään siinä eli me syömme päivittäin jotain itse kasvattamaamme. Lapsemme ovat oppineet, että kasvatamme ruokaa ja teemme polttopuita. Lapsemme ovat puuhissa mukana aktiivisina toimijoina tai vähintäänkin tarkkailijoina, ihan hyvin kerrostalomukuloilta.
Kuulumisia
Paprikoiden ja chilien taimet on onnistuneesti siirretty tuvalla, tomaatintaimet sen sijaan ottivat matkailusta nokkiinsa, saa nähdä miten niiden kanssa käy. Kurpitsat ovat itäneet ruukuissaan, tarkoitus on siirtää ne avomaalle kasvamaan.
Osa daalioista otti nokkiinsa koneellisesti viilennetyn kellarin kuivuudesta, saa nähdä menetinkö yhden lajikkeen kokonaan. Daaliat, mukana meille uusia lajikkeita, on nyt maassa.
Syömättä jääneet valkosipulit on laitettu multiin. Eihän niistä samanlaista satoa tule kuin ennen joulua istutetuista, mutta kuitenkin.
Ensimmäiset kylvöt on tehty aikaa sitten, nyt seurataan onko tarvetta uusintakylvöille.
Kirsikoissa on ollut upeasti kukkia, en tiedä saammeko vielä satoa. Makea kirsikkamme kuki upeasti, valitettavasti sen pölyttäjäkaverit ovat vielä nuoria ja niissä taisi olla alle kourallinen kukkia. Etenemme kuitenkin tässäkin asiassa.
Nukkuma-aitan rakentelu on jatkunut, lisätilaa on kaivattu.
Linkit
Kasvuvyöhyke 2
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2025/06/vauhdikasta-kasvua.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2025/06/suuntana-omavaraisuus-kesakuu-2025.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2025/06/vanhojen-kesakukkien-istutuspaiva.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2025-osa-6/
Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=19418
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kohti-omavaraisempaa-el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4-arki
Kasvuvyöhyke 7
Korpi talo https://korpitalo.wordpress.com/2025/06/01/kesa-25-paivani
Kivoja tilannekuvia!