Vuosi on jo siinä vaiheessa, että oli korkea aika tehdä tilauksia taimistoilta. Pyrin käyttämään asiantuntevia taimistoja, jotka ovat paneutuneet hommaansa huolella. Lisäksi haluan, että lajikkeet ovat sitä, mitä luvataan, seikka joka ei “kesäpihoilla” aina toteudu. Tämän lisäksi haluan asiantuntevia neuvoja lajikevalintoihin.
Viime kesänä käimme taajomaan alapihan eli kaivopihan suunnitelmaa. Puut jäivät hankkimatta, vaikka kuopat oli kaivettu. Talven aikana päätimme pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja tilasimme alapihalle 3 puuta Hirvensalmen taimistolta.
Olemme kaivaneet kahdelle omenapuulle kuopan ja yhden luumupuulle. Omeniksi valikoitui Grenman, Mikkelistä kotoisin oleva syysomena sekä Lepaan liereä, puu joka kasvoi mummolan pihalla lapsuudessani.
Grenmanin maku miellytti meitä. Hedelmä on pienehkö, hyvin maukas ja soveltuu niin syöntiomenaksi, siideriin kuin hilloon. Omenasoseen väri on suloisen vaaleanpunertava ja maku juuri kaurapuuroon sopiva.
Lepaan liereä, tämän omenapuun valinta johtui siitä, että rakasti sitä miten isoisäni lausui omenan nimen. Eikö se ole riittävä syy? Lepaan liereä on talviomena, joka saattaa olla valmis jo syyskuussa otollisella paikalla. Omena säilyy jouluun. Puu on satoiässä varhain ja sato on runsas. Lisäksi se on terve lajike.
Luumu oli asia, josta meinasi tulla ongelma. Olimme ihastuneet Märjamaa-luumuun. Korona rajoitti matkustamista viime kesänä ja saman se saattaa tehdä taas tänä kesänä. Oman taimen hankkiminen Virosta olisi haastavaa. Onneksi tajusin kysyä Hirvensalmelta olisiko heillä kyseistä luumua, vaikka sitä ei tammikuussa heidän sivuiltaan löytynytkään. Ja heillä oli, viime vuosi oli ensimmäinen vuosi kun Märjamaata oli heillä ja nyt sitä saa siis heiltä toistavuotta. Kyseisten puiden emo kasvaa Lohjan Fruticetumissa.
Neljäs tilaamamme puu Hirvensalmen taimistolta oli päärynäpuu. Pitkälliset pohdinnat keskimmäisen kummin, Eeron, kanssa saivat minut tekemään järkipäätöksen ja päätymään Pepi-päärynään. Jostain syystä hieno ja perusteltu päätös lipsahti mielestäni ja kuulin tilaavani Vasarine Sievistine-päärynän. Voihan voivati sentään. Niin, voivati-lempinimellä tunnetaan tuo vähän haastavamman niminen päärynä.
Vierailimme Uotilan marjatilalla ja saimme siellä maistaa kyseistä päärynää. Univajeisina olimme suurille mielenliikutuksille alttiita ja niin menimme ja rakastuimme. Päärynälajike ei ehkä ole järkevin, mutta nyt irroitellaan.
Teimme me tilauksen Savonlinnan taimistoonkin. Sieltä valitsimme saskatooneja ja hunajamarjoja eli Hapskapeja. Tilausta todennäköisesti täydennetään meidänkin osaltamme. Samaan tilaukseen tulee myös Johannan ja Eeron tilaukset.
Hunajamarja eli Haskap eli Makeasinikuusama tulee olemaan pihamme odotettu uutuus. Lajikkeiksi valikoitui, se mitä oli jäljellä eli tilaukseen lähtivät: Larisa, Maries, Rebecca, Ruth, Sweet Purple ja Vostog.
Täysi-ikäisestä pensaasta saa satoa n. 2-5 kg. Rebecca-lajikkeesta on marjoja saatu parhaimmillaan 10 kg/pensas. Marjat ovat sinisiä, hapokkaita ja hieman mustikalta maistuvia. Marjan muoto on pitkulainen.
Tämän lisäksi tilasin Sleyt-saskatoonin. Saskatoon tunnetaan myös nimellä marjatuomipihlaja.
Hylätyt vaihtoehdot
Alapihalle oli harkinnassa myös muita omenoita. Pitkälle pohdinnassa pääsi keltakaneli (makea, maukas, sopii siideriin) joka kestävänä ja terveenä puuna olisi ollut hyvä lisä omenavalikoimaan. Kaneliomenat eivät puina ehkä ole kauneimpia omenoita, mikä ei olisi haitannut, sillä alapiha ei ole pihan paraatipaikka.
Sugisdessert soveltuu myös siideriksi, hedelmät ovat keskikokoisia tai suuria. Kiva pöytäomena, joka kypsyy syyskuussa ja säilyy marraskuulle.
Suislepp (myös nimellä Weissensteiner Rothstrahliger, Schwitzer, Huovilan omena) jaksottaissatoinen ja hyvä pölyttäjä muille omenoille.
Melba, mummolan puita tämäkin. Hedelmä on ihanan mehukas ja soveltuu niin mehuun kuin hilloon. Mutta se mehukkuus muodostui testissä ongelmaksi. Kuvassa näette miten sen mehu saa osan omenalihasta kuultamaan läpinäkyvänä ja sekös kanssamaistajaa epäilytti. Melban makeus ja pehmeys on juuri niin ihana kuin lapsuudestani muistin.
Melba tulee varhain satoikään ja viihtyy myös vyöhykkeellä III. Tämä kuuluu omenoihin, jotka haluaisin pihaani vaikka se onkin ruvelle ja kolhuille altis.
Pihamme puut on listattu puut-sivulla ja kevään 2019 istutusurakasta kerromme postauksessa puiden istutusta.
Grenmanin minäkin haluaisin pihaani. Sekä Tallinnan päärynäomenan. Ja pari muutakin, mutta tilan puute rajoittaa. Jättimelba meillä joskus oli, mutta luulen, että taimessa oli jokin vika, sillä ei halunnut lähteä kasvuun ja lopulta sai niin pahat pakkasvauriot, että täytyi se poistaa. Toki voisi antaa kaiken tilan puille ja pensaille, mutta toistaiseksi olen pitänyt itseni kurissa ja säästänyt parhaat paikat kasvatuslaatikoille. Viime vuonna sorruin ja ostin kaksi uutta mustikkapensasta sekä kaksi viinirypäleen tainta.
Tallinnan päärynäomenaa olisi kiva maistaa, en ole varma olenko koskaan nähnyt sitä.
Olen ajatellut varttaa näihin puihin myöhemmin muita lajikkeita ja tehdä näistä “perheomenapuita”, silti niin, että pääpaino on valituissa lajikkeissa ja ne muut ovat vain pieni ekstra.
Samaistun tuohon, että kaikkea tekisi mieli hankkia, tilaa vain ei ole kaikille.
Ihanaa tulevaa viljelykevättä 🙂
Omenapuut ovat ihania ja lajikkeita tosiaan on niin paljon, mistä valita!
Koko ajan himoitsen lisää hedelmäpuita! Ostin työkokeilussa ollessani työkaverin mieheltä pari päärynäpuuta. Toinen oli ‘Siska’ ja toisen nimeä en nyt tähän hätään muista. ‘Pepi’ ja ‘Aune’ ovat ennestään. Pepistä saimme viime syksynä kaksi ruppaista ja pientä päärynää. Mutta vävyn mummulasta ollaan saatu monena syksynä päärynöitä ja tehty niistä puristamalla tuoremehua pakkaseen. Se on ollut ihan järkyttävän hyvää!
Mummula myytiin ja nyt on pakko panostaa omiin päärynöihin!
Tämä se on juuri se ongelma, lajikkeiden houkuttelevuus ja oman tilan pienuus. Kaikkea haluaisi kokeilla ja kaikki pitäisi saada omaan pihaan 😀
Olemme saaneet Eerolta päärynöitä ja niistä on tullut maijalla mehua ja mäski on pakastettu soseeksi puuron päälle. Valtaosin ne on kyllä syöty tuoreena. Meidän Siska teki viime kesänä ensimmäisen pienen sadon ja Ladaa saadaan varmaan vielä tuokio odottaa.
Mummolan myyminen on aina rankka juttu, vaikka syyt ymmärtää ja hyväksyy niin on se iso muutos. Itse olen onnellinen, että esikoinen sai viettää aikaa mummolassani pienenä, oli se vanhan pihan puutarha sellainen paratiisi <3
No hö, kaikki kulostivat hyvältä kun ei lajikkeista tiedä juuri mitään. Ainoa on valkea kuulas..
Jos edes on mikään oma lajikkeensa.
Siideriä taasen osaan tehdä ☺️.
Valkea kuulas on oma lajikkeensa ja se on yksi kolmesta pihan alkuperäisestä puusta 🙂
Siideriä emme osaa tehdä, emmekö sitä juurikaan juo. SIlti haluan joskus kokeilla sen tekemistä. Tulen silloin kysymään neuvoja.
Niin ja, on taas niin hidas herääminen: tehän tuutte liki naapuriin ja ajatte läheltä ohi. Onko kaksi taimireissua?
Nyt on edessä se kohta että tuutte käymään täällä ja kaksi kertaa jos kahdesti ajatte ohi ☺️.
Yleensä Matkahuolto on tuonut taimet, reissu teille kiinnostaisi, automatka ahtaassa autossa ipanoiden ja taimien kanssa taas ei. Todennäköisesti poiketaan mieluusti siis pelkästään teillä keväämmällä 🙂
Aha ja pöh, hitsin matkahuolto..
Tervetuloa heti kun se teille sopii! ☺️.
Kiitos, tartumme tarjoukseen 🙂