Viikot kiitävät, kaaokset kasautuvat ja purkautuvat. On hälinää, ihmisiä ja tapahtumia. Ja kirjoja, nyt niitä oli tavallista useampi.
Siivous
Viime viikon kiireessä laitoin poistoihin lapsen lempipaidan. Harmittaa todella paljon, minua. Tätä olen pelännyt, kiireessä tapahtuvaa erhettä ja katumusta.
Siivoilu on tämän viikon ollut perusaskareita, ei siis etenemistä.
Pyörät
Vasta laatikkopyörä avasi minulle oven pyöräilyn maailmaan. Toki lapsena poljin jonkin verran pyörällä, se vain ei koskaan ollut ihan se juttuni. Nyt sen sijaan olen päässyt pyöräilyn makuun.
Syysloman vietimme pyöräillen Puumalassa. Lasten pyörät olivat mukanamme ja aikuisille saimme vuokramökiltä pyörät. Me kaikki olimme hurmaantuneet liikkumisen vapaudesta ja vauhdista.
Nyt olen aktiivisesti edistämässä kahden koululaisen pyörähankintoja sekä päivittämässä eskarin pyörää suuremmaksi.
Toiveeni (käytetyille) lastenpyörille:
- Käsijarru
- Min. 7 vaihdetta
- Tarakka
- (Kori)
- Kevyt runko
- Hyvä kunto
- Ei liian hieno (varkausriski pienenee)
Pyöräilyinnostukseni taustalla on mukavien kokemusten lisäksi muut pyöräilyn hyvät puolet. Pyöräillessä saa liikuntaa ja raitista ilmaa. Touhu on pyörän hankinnan jälkeen todella edullista. Pyöräily ei rasita luontoa samalla tavalla kuin monet muut nopeat tavat liikkua. Pyörä laajentaa liikkumisaluetta ja nopeuttaa sitä, verrattuna kävelyyn, kaupungissa pyöräily voi olla autoilua, busseja ja ratikoita nopeampi tapa liikkua.
Viime syksynä saimme kaupunkiin käyttöömme aikuisten pyörän ja nyt jostain varastosta täytyy kaivaa toinen kunnostettavaksi. Tämän jälkeen pääsemme yhteisille pyöräretkille koko porukka. Tuvalla jatkamme edelleen laatikkopyörällä, sillä en halua lasten ajavan itsekseen ison tien kapeaa piennarta.
Perhe
Raivasin viime viikolla lisää tilaa kaappeihin meillä noin kerran viikossa yöpyvän tavaroille. Muutos on mukava vaikka tunnustan ettei muutama ekstraneliö olisi pahitteeksi.
Tupa
Vietimme viikonlopun tuvalla nauttien upeista ulkoilukeleistä. Pihamaa oli mukava kävellä, sillä viime viikko meni kokonaan kaupungissa ja viime viikolla satanut lumi oli mukava astella.
Viikonlopun ohjelmaan kuului nautiskelun lisäksi viime keväänä nukkuma-aitan kohdalta raivattujen kantojen siirtäminen risuaitaan. Urakka on suuri eikä vielä edes puolessa välissä. Viime keväänä kantojen raivaaminen viivästyi ja pelkäsin siellä pesivän lintuja joten en purkanut kesällä kantokasaa.
Kannoin kantoja risuaitaan jonne tänä talvena on päätynyt muutama oksa kaadetuista puista. Risuaita osoittaa lapsille missä pihamaa vaihtuu metsäksi eli millä alueella saa liikkua yksin ja minne mennessä tulee olla aikuinen mukana. Tämän lisäksi risuaidassa pesivät linnut ja elelevät erilaiset ötökät, jäkälät, sienet ja muut sensellaiset.
Risuaidan täyttäminen uudella materiaalilla on yhdensortin ekoteko, metsässä on nyt lahopuuta antamassa eliöille elintilaa.
Kulisseissa
Blogin ulkopuoliset asiat ovat vaatineet oman aikansa. Meillä on aina jonkinlaisia hankkeita menossa. Emme kuitenkaan kamalan avoimesti huutele eri hankkeista, sillä osa niistä tyssää huomattuamme etteivät ne sittenkään olleet meitä varten tai homma tyssää johonkin muuhun.
Lukeminen
Olen istunut kirja kädessä kiitettävän paljon. Luettua tuli:
- Rakkautta röttelössä, Asta Ikonen
- Poutaa ja perunankukkia, Anu Joenpolvi
- Seurustelusalaliitto, Ilona Tuominen
- Mitfordin murhat, Jessica Fellowes
- (Romurakkautta), Nelli Hietala
Rakkautta röttelössä oli kuin minulle luotu; perityn siirtolapuutarhamökin remppaa. Kirja oli kuitenkin tylsä. Se toimi, sain sen avulla juksattua ajatukset pois minua huolettaneesta asiasta. Muissa tilanteissa en varmaan olisi lukenut kirjaa kokonaan.
Poutaa ja perunankukkia ei sekään iskenyt.
Seurustelusalaliitto sen sijaan oli suosittelun arvoinen. Vaikka juoni ilmenee nimestä oli kirja raikas, kivasti kirjoitettu ja miellyttävä hyvänmielen kirja.
Mitfordin murhat eivät saaneet minua sen vertaa koukkuunsa, että olisin taistellut sitä pidemmälle. Kuikuilin eri sivuja ja totesin että ei nyt, eikä todennäköisesti koskaan.
Romurakkautta taisi tulla luetuksi jo edellisen viikon aikana. Kirja oli ihan näpsäkkä, suosittelen jos kaipaa kevyempää kotimaista luettavaa. Hietalan Varotoimia kirja hauskuutti minua aikanaan, siinä pääosassa oli kaikesta riskit huomioiva nainen johon jossain määrin samaistuin.
Näiden lisäksi kuuntelen paria eri kirjaa äänikirjasovelluksesta ja luen yhtä e-kirjaa.
Viikosta kertoo paljon lukemani sivumäärä, kirjojen keveys ja tyytymättömyyteni kirjoihin. Joskus on tälläisiä viikkoja ja kirjoja, sitten on niitä toisenlaisia hetkiä ja kirjoja.
Katsoin äänikirjasovelluksesta kasan kotimaisia kepeitä kirjoja ja laitoin ne varaukseen. Aion vähentää aikaa jonka istun luuri kädessä tai läppäri sylissä. Ruutuaikani on turhan suuri ja koetan näyttää lapsille esimerkkiä tai ainakin vähemmän sitä huonoa laatua.
Tällä hetkellä ajatuksissa kieppuu paljon erilaisia asioita, asioita joihin en voi vaikuttaa tai asioita joita en voi hoputtaa. Itseni tuntien noiden asioiden ylenmääräinen ajattelu vain lisää stressiä ja ärtymystä, sen vuoksi koetan upottaa ajatukseni hetkeksi keveisiin kirjoihin.
