Viime viikko meni vauhdilla ohi. Viime viikon aikana tulevaisuuden suunnitelmat nytkähtivät vauhdilla eteenpäin, palataan niihin sitten syksymmällä.
Sosiaalisuus
Tavoitteeni viettää aikaa kasvokkain ihmisten kanssa on edennyt hyvin. Tahti ei ole tasainen, eikä sen tarvitsekaan. Pääasia on, että kohtaan ihmisiä enkä olla möllötä erakkona.
Ennen koronaa alkanut erakoituminen johtui infektioiden välttelystä, isovanhemman viimeisesti vuosista kotonaan ja väsymyksestä. Koronan myötä muukin maailma erakoitui ja omaan mökkihöperyyteen oli helppo kääriytyä, olihan minulla perhettä ympärillä.
En kuitenkaan kokenut erakkomaista elämää itselleni hyväksi, joten olen tietoisesti ponnistellut siitä eroon. Valitettavasti pyrkimys muuttaa ystävyyden tai tuttavuuden tapoja ei ole ollut kaikkiin ihmissuhteisiin sopiva ratkaisu. Ihmissuhteita on syventynyt ja hiipunut.
Koetan ympäröidä itsen ihmissuhteilla, joissa saa antaa ja vastaanottaa vuorotellen. Koetan saada ihmissuhteita jotka perustuvat toisen kunnioittamiseen ja arvostamiseen. Ja koetan pyristellä eroon niistä ihmissuhteista joissa olen todennut olevani ikuisesti plan b.
Luettua
Eeva Eloranta Mistä löytäisin uskollisen sydämen?, epäuskottavaa hömppää, tosin tavalla joka sai lukemaan kirjan kokonaan. En voi oikein suositella.
Lynn Messina Jadetikarin arvoitus, Murhatun rakastajan tapaus. Kaksi uusinta osaa 1800-luvun Englannissa seikkailevan Beatrice Hyde-Claren seikkailuista. Tyylilajina cozy crime. Kirjailijaa verrataan Agatha Christieen, vertaus ei mielestäni ole paikkansapitävä. Kirjoissa ei mässäillä väkivallalla ja juonet ovat vetäviä, vaikka henkilöhahmot ja historialliset seikat ovatkin vahvasti mielikuvituksen tuotetta. Odotan innolla uutta osaa.
Kaj Korkea-Aho Äitiä etsimässä. Ainakin yksi lähipiiristä on aikanaan deitannut kirjailijaa, joten saman aikakauden sateenkaariporukkaa ollaan. Samaistuin homoväen lähihistoriaan ja fiiliksiin, sen sijaan en koskaan ole ollut tarpeeksi fiini kulttuurihomojen joukkoon.
Äitiä etsimässä kirja oli mainio. Se kosketti minua monella tavalla, niin vuosikymmenten takaista homoutta tai vanhemmuuden kaipuuta käsitellessään. Lisäksi kirja tuo aina laajempaan tietoisuuteen kumppanuusvanhemmuuden, asian jonka soisin olevan yleisempää (itselläni on kokemusta toisenlaisesta jaetusta vanhemmuudesta, joten osaan pikkuisen samaistua tähän).
Veera Nieminen, Kottikärrykaruselli oli loistava opus, juuri sellainen joka saa ajatukset irti omasta elämästä. Vaikka kirja käsittelee raskaitakin aiheita, on se sävy ja tunnelma positiivinen.
Anu Joenpolvi, Helleöitä ja entisiä heiloja. Rantakylä-sarjan ensimmäinen osa Poutaa ja perunankukkia ei vakuuttanut. Tämä sen sijaan oli enemmän makuuni.
Ostettua
Koululainen sai ihan uuden pyörän, käyttämättömän. Siihen hankittiin seisontajalka, lokasuojat, tarakka, ja lukko kaikki nykyään lisävarusteita.
Tilasin lapsille uv-paidat. Käytän mieluummin vaatteita suojaamassa kuin aurinkorasvaa, etenkin ollessamme rannalla. Nyt tilatut paidat ovat toivottavasti sopivat ja mieluisat rantaleikkeihin ja veneilyyn. Itselleni hankin uimapuvun, edellisestä näkyi läpi.
Edellisellä viikolla hankimme Nintendon, vai kauanko siitä on? No joka tapauksessa meillä on nyt Super Marion pelaamiseen soveltuva laite.
Korjattua
Olen korjaillut vaatteita tasaiseen tahtiin, niitä en enää laske saavutukseksi vaan tavaksi.
Puoliso sai kuivanmaan mökin mukana tulleista ruohonleikkureista taas toisen kuntoon.