Kannoin esikoistani paljon sylissä. Siinä sai käsilihakset hyvää treeniä, mutta se ei ollut ergonomista meille kummallekaan. Ja käsin lasta sylissä kannettaessa on aina vähintään yksi käsi varattuna. Toki saimme kokeilla Baby Björnin rintareppua ja se oli meillä laivareissulla lainassa.
Onneksi en innostunut hankkimaan sellaista, sillä nykyisin tiedetään sen olevan hyvin epäergonominen tapa kantaa lasta. Rintarepussa lapsen paino on väärässä kohdassa ja rasittaa pahasti lapsen selkää ja lonkkia. Puhutaan sen jopa voivan aiheuttaa pysyvää haittaa lapselle.
Silloin ammoisina aikoina, siis viime vuosituhannella, pääsimme esikoisen kanssa kokeilemaan myös jonkinlaista kantoliinaa. Se oli tavallaan rengasliina, joka pujotettiin roikkumaan toiselle olkapäälle ja lapsi makasi siinä pussissa. Esikoinen oli sitä kokeiltaessa liian vanha ja toimelias, hän ei halunnut maata minkään pussin pohjalla kykenemättä näkemään mitä ympärillä tapahtuu.
Nyt minulle avautui viimeinkin mahdollisuus hypätä mukaan tähän “uuteen” trendiin, kantoliinailuun. Oppaakseni sain ystävättäreni, joka on kantanut kaikkia lapsiaan. Aloitimme liinailusta puhumisen jo varhaisessa vaiheessa odotusta. Toki meillä on lastenvaunut, sillä tarvitseehan minun saada kaikki kantamukset jonnekin, jotta voin kantaa vauvaa kevyemmin.
Miksi uskon kantamisen olevan meille sopiva ratkaisu?
Lapsi pysyy kantaen hyvin matkassa mukana, tämä on ensiarvoisen tärkeää tuvalla puuhatessa. Kesällä saarimökillä oleillessa ei siellä ole kuin naapurisaarella kärrylenkeille sopivia reittejä ja vaunujen raahaaminen veneellä on työlästä. Liina tai ergonominen kantoreppu sopivat mökin maastoon paremmin.
Esikoisella oli ilmeisesti vatsavaivoja, joihin emme saaneet lääkäreiltä apua, ja kantaminen ja sen myötä pystyasento olisivat voineet helpottaa sillä hän ainakin viihtyi sylissä. Lisäksi eri tutkimusten mukaan lapsi hyötyy monin tavoin kannettuna olemisesta. Näistä hyödyistä on tarkemmin postauksen lopussa.
-17 syntynyt pienokaisemme viihtyi liinassa todella hyvin, paljon paremmin kuin vaunuissa.
Kuvassa näkyy lapsen oikea asento kantoliinassa;
- Jalkojen ja pepun tulisi muodostaa M-kirjain.
- Polvien tulee olla vähintään samalla korkeudella, kuin hänen peppunsa on.
- Lapsen peppu tulee suunnilleen kantajan navan korkeudelle.
- Molempien ristiinmenevien liinojen tulee kulkea lapsen polvitaipeesta toiseen.
- Pään tulee olla pussausetäisyydellä äidistä.
Vertaa tätä kuvaa tekstissä aiemmin olevaan rintareppukuvaan ja huomaat miten eri asennossa vauvan jalat ovat.
Kuvissa on Tinjalle (9 kg) hivenen liian löysä trikooliina. Tinja on isona tyttönä siirtynyt jo napakampiin kudottuihin kantoliinoihin, mutta suostui poseeraamaan tässä pienten liinassa.
En tiedä miten asiaan tulisi suhtautua, mutta kahdenkymmenen vuoden äitiyden jälkeen sain tutuilta kasan erilaisia opuksia lapsen tarpeista, kasvattamisesta ja hoidosta. Olen lueskellut kirjoja ja koettanut omaksua tietoa. Hämmentävää kyllä, kirjoissa kerrotaan yleensä vain hienommin ne samat asiat, jotka isovanhempani kertoivat minulle paljon maanläheisemmin esikoisen vauva-aikana.
Lasta hoitavien ihmisten läheisyys tarjoaa hänelle turvaa, varmuutta ja rauhaa, ja niiden
vaikutus tuntuu vauvaiän jälkeenkin.
s.16 Lapsi kaipaa kantamista, Evelin Kirkilionis
Fyysinen kosketus mutta myös liike, usein toisiinsa yhdistyneinä ovat intensiivisiä aistikokemuksia, jotka viestittävät lapselle vanhempien olevan läsnä ja osoittavat, ettei häntä ole jätetty yksin. Varsinkin nukahtamisvaiheessa lapsen tarve tuntea olonsa turvalliseksi on erityisen suuri.
s.17 Lapsi kaipaa kantamista, Evelin Kirkilionis
Nämä kirjan esille nostamat syyt ovat hyviä syitä harkita lapsen kantamista. Kun ajatellaan lapsen ensin köllineen rauhaisassa ja loppuajasta hyvin ahtaassa kohtukodissaan, niin lastenvaunujen tai pinnasängyn avaruus saattavat hyvinkin tuntua hänelle vieraalta ja liian laajalta. Kun lapsi saa olla lähellä toista ihmistä, saa hän tankattua itseensä läheisyyttä johon on alkutaipaleensa ajan tottunut.
Lähes kaikki lapsen aistit saavat ärsykkeitä kantamisen aikana. Taktiilit ja proprio-vestibulaariset ärsykkeet toimivat hyvinä rauhoituskeinoina, mutta eri tutkimusten mukaan runsaan ihokosketuksen ja liikeaistimusten on todettu vaikuttavan suotuisasti myös lapsen kokonaiskehitykseen. Kannettavat lapset ovat enimmän osan ajasta, jolloin heidän ikätoverinsa saattavat itkeskellä, tasapainoisessa ja myönteisessä mielentilassa, mikä tekee heistä avoimempia uusille kokemuksille.
s.55 Lapsi kaipaa kantamista, Evelin Kirkilionis
Pienet lapset saattavat itkeskellä, vaikka heitä kannettaisiinkin. En usko kantamisen olevan ihmekeino jokaiseen asiaan, mutta toivoisin lapseni kasvavan avoimen uteliaaksi ja kokevan syvää turvallisuudentunnetta.
Vahva, suuria ihopintoja samanaikaisesti stimuloiva kosketus sekä tasainen, rytminen sively laskevat ihmisen stressiä tehokkaammin kuin mikään muu. Vauvan kannalta molemmissa on suora viesti siitä, että emo on läsnä ja pitää vauvan mielessä ja mukanaan. Vauvan kannalta tämä on hengissä selviämisen edellytys, sillä hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä, mikäli hänet jätettäisiin yksin. Läsnäolo ei ole kuitenkaan ainoa selittävä tekijä näiden kosketusten rauhoittavalle vaikutukselle. Vaikuttaa ilmeiseltä, että fyysinen, toistuva aistimus tukee keskushermoston jäsentävää toimintaa ja siten edistää sen vahvistumista ja kehitystä (Panksepp 2001).
s.113 Jukka Mäkelä, Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus (toim. Niemelä, Siltala, Tamminen)
Meillä mies oli -17 syntyneen kohdalla ahkerampi kantaja. Jostain syystä en ole löytänyt hänestä ja pienokaisesta yhtään liinailukuvaa. Kantoreppukuvia on onneksi jokunen.
Ensikuussa kirjoitan lisää kantamisesta ja linkkaan tekstiin lyhyen videon Ergo-kantorepusta.
Itse en kantoliinasta oikein innostunut ja hankittu Manducakin jäi pariin kokeilukertaan 😀 Ehkä jos joskus vielä toinen tulee..
Kaikki ei sovi kaikille 🙂 Meillä mies oli innokas kantaja ja kantaminen oli hyvä ratkaisu haastavissa maastoissa liikuttaessa.
Itse liputan myöskin ehdottomasti kantoliinailun puolesta! Esikoisen kanssa liinailtiinkin aika paljon, mutta toiselle lapselleni hommasin tulan free to grown ja siitä tuli kyllä ihan lemppari. Niin nopea pukea ja ergonominen. Ei kuitenkaan yhtä mielyttävä kuin kantoliinat, en vain jaksanut sitä sitomisrumbaa enää toisen lapsen kohdalla 😀
Katsotaan miten meidän käy kesällä. Reput ovat nopeita, mutta liinat saa istumaan just eikä melkein 🙂
Hankin parikin kantoliinaa, mutta ne jäivät käyttämättä. En vaan osannut tehdä sidontoja edes youtubevideoiden avulla :’D Manducaa kyllä tuli käytettyä jonkun verran, mutta enemmän juurikin vaunuja.
Minulla olisi varmaan ollut sama. Onneksi kaveri opasti kädestä pitäen alkuun. Joissain paikkakunnilla on kantoliinaohjaajia, joilta voi saada ihan live-apua ja heidän puoleensa kannattaa kääntyä 🙂
Kantoliinat ja reput on kyllä vanhemman ykkös apuväline. Kädet jää vapaaksi muuhun touhuamiseen samalla kun lapsi kulkeutuu tyytyväisenä mukana
Aivan totta 🙂
Upea tämä kantoliina juttu! Kantajan kädet ovat käytettävissä ja lapsi näyttää kulkevan tyytyväisenä mukana. Afrikkalaisissa ja Etelä-Amerikan kulttuureissa lapset ovat aina äidin tai siskojen mukana päivän touhuissa.
Kantoliina vapauttaa kyllä ihan hurjasti. Toivotaan, ettei tule ihan tukalan kuuma kesä, niin pärjätään tuolla trikooliinalla tukehtumatta kuumuuteen 🙂
Itsellä oli käytössä sellainen pussukka, jossa lapsi oleili. Oli meille kätevämpi kuin tuo liina.
Mekin pääsimme eiskoisen kanssa kokeilemaan jonkinlaista pussukkaa, mutta se taisi olla pienemmälle lapselle 🙂
Meillä oli vauva-aikana käytössä Manduca, joka oli tosi hyvä, kun haluttiin jättää kädet vapaiksi tai matkusteltiin tms. Mieskin tykkäsi käyttää sitä. Nykyään monella kaverillani on kantoliinat, joihin varmasti tutustuisin nyt paremmin jos olisi pieniä.
Liinan ostin kyllä joskus kirpparilta, mutta en saanut aikaiseksi vauva-arjessa tutustua sen käytön saloihin. Silloin ei viellä ollut kavereilla käytössä.
Mukavaa kevättä! 🙂
https://kotonajakaupungilla.blogspot.com/
Manducaa on kehuttu paljon. Ja jokaiselle löytyy varmasti sopiva kantoväline, kun jaksaa etsiä 🙂
Ihanaa kevättä!