Blogin takana

Uuden vuoden startatessa ajattelin esitellä meidät ja blogimme uudelleen, koska moni asia on muuttunut viimeisten vuosien aikana.

Lyhyesti

Me, Satu ja Kaj, kirjaamme tänne asioita jotka pääasiassa liittyvät omatoimiseen lapsiperheen elämään punaisella tuvalla. Niin, ja tietysti ruokaan.

Miina -96 on Sadun esikoinen joka asuu ja työskentelee ulkomailla.

Taapero -17 ja vauva -19 ovat eläväiset poikamme.

Tämän blogin lisäksi meillä on blogilla oma sivu Facebookissa ja Instagramissa. YouTubessa on joitakin videoitamme.

Keskimmäinen kantoliinassa

Blogin tarkoitus

Tarkoituksenamme on koota tähän blogiin kirjoituksia asioista, jotka kiinnostavat meitä, kuten puutarha, lapsiperheen arki, ruoka, omatoimisuus ja nikkarointi.

Olemme innoissamme kaikesta mikä liittyy elämään tuvalla ja haluamme jakaa innostuksemme muillekin. Meillä on paljon opittavaa ja kirjaamme asioita ylös paitsi lukijoita varten, niin myös itseämme varten.

Historia

Alunperin kirjoitin ruokablogia, harrastus, joka alkoi vahingossa ja jatkui vuosia. Siihen rinnalle nousi toinen blogi, jossa kirjoitin esikoiseni kanssa kuulumisia toisillemme hänen muutettuaan Britanniaan opiskelemaan.

Miinan siirryttyä lukiosta yliopistoon ei hänellä enää ollut aikaa blogille ja silloin omin sen itselleni.

Nyt nuo edeltävät blogit on yhdistetty tähän Tsajut-blogiin. Tähän blogiin päivitän joitain vanhojen blogien luetuimpia kirjoituksia.

Lapsen kotoa muutto ja uusi suhde

Syksyllä 2013 esikoiseni Miina muutti kotoa walesiläiseen sisäoppilaitokseen, jossa hän suoritti lukiota vastaavan IB-tutkinnon. Omat suunnitelmani olivat viemässä minua maailmalle. Olin haudannut vanhat haaveet punaisesta tuvasta ja lapsikatraasta. Löysin uusia unelmia, joita varten säästin rahaa.

Asuin yksin kaupungissa ja pyöritin Excelissä lukuja. Päivä päivältä ne alkoivat näyttää enemmän siltä, että voisin pakata kimpsuni ja kampsuni ja aloittaa uudenlaisen elämän jossain ihan muualla.

Kaikki kuitenkin muuttui heti vuoden vaihduttua, kun tutustuimme Kajn kanssa. Suunnitelmani pakata kamat ja karistaa kotimaan tomut jaloistani eivät enää tuntuneet hyviltä. Vanha unelma punaisesta tuvasta ja perunamaasta heräsi taas eloon.

italian punainen pikkutupa talviauringossa

Monien vaiheiden jälkeen löysimme Keski-Uudeltamaalta pienen punaisen tupamme vuonna 2015. Se oli juuri sopivan kokoinen kahdelle aikuiselle ja silloin tällöin Suomessa lomailevalle teinille.

Meidän piti panostaa tuvan remonttiin ja pihamaan kuntoon laittamiseen. Emme kuitenkaan malttaneet keskittyä vain tuvalla kaksin puuhasteluun. Teimme muuttoja, omia ja läheisten. Lisäksi vuosia mukanamme oli lapsia, joille toimimme tukiperheenä.

Lapset

Jossain vaiheessa esille nousi kysymys biologisista lapsista Kajn kanssa. Itseasiassa tämä nousi esille siinä vaiheessa, kun kuulin etten niitä voisi mahdollisesti saada. Päätimme, ettemme lähde lapsettomuushoitoihin. Sen verran asiaa kuitenkin tutkimme, että kaikki vika löytyi minusta.

Oli jotenkin ironista, että minä, joka olin tullut suunnittelematta teiniäidiksi en halutessani ilmeisesti saisikaan lapsia, ainakaan helposti.

vanha rintareppu
Satu ja Miina 1996

Meitä kuitenkin onnisti, aukiolotutkimus, raudan tankkaaminen ja täydellinen pysähtyminen. Lopputuloksena saimme pojan alkuvuodesta 2017. Ensimmäisen ja toisen lapseni ikäero on yli 20 vuotta.

Sisko sylissään vauvveli
Miina ja -17 syntynyt veli

Numero kolmosen odotus alkoi heti kun sille suotiin mahdollisuus. Asia joka yllätti meidät täysin. Minulla oli kuitenkin ikää, lääkärit olivat jo ennen edellistä lasta puhuneet raskautumiseni haasteista ja kaiken tämän lisäksi imetin edelleen.

Kesäkuussa 2019 saimme perheeseemme toisen pojan ja samalla lapsilukumme tuli täyteen.

pieni vauva siskon sylissa
Miina ja kuopus -19

Miina jäi IB-lukion jälkeen Britteihin ja hankki Englannin puolelta tutkinnon. Tämän jälkeen hän muutti Lontooseen töihin. Jääkaappikuntaamme kuuluu siis 4 henkilöä, vaikka perheemme on viisihenkinen.

Lapset joulukuussa 2019

Nykyhetki

Asumme kerrostalossa kaupungissa. 60-luvun kerrostalossa meillä on 50 neliötä, joka käsittää kaksi huonetta, pienen kylppärin ja keittokomeron. Säilytystilaa on tuon ajan kerrostaloille tyypilliseen tapaan ihan mukavasti, käytämme pyörävarastoa kärryjen säilytykseen ja häkkivarasto on ihan tavallisen kokoinen ja lämmin. Kylmäkellari on tilava, ja koska se pääasiassa on toiminut hyvin, emme ole kiirehtineet oman kellarin tekoa tuvalle.

Tupa on edelleen vapaa-ajan asuntomme. Vanhempainvapaat ja se, etteivät lapset ole hoidossa on mahdollistanut sen, että olemme voineet viettää aikaa tuvalla todella paljon.

Tällä hetkellä ajatus on asua edelleen kaupungissa ja ainakin seuraavat pari vuotta nykyisessä asunnossa.

mies kantaa taaperoa kantorepussa

Tervetuloa seuraamaan elämäämme

Instagram
Facebook
YouTube

Lue lisää

Teiniäitiydestä
Toisen lapsen odotuksesta
Kolmannen odotuksesta
Tuvan löytymisestä
Miltä tuvalla näyttää nyt

10 thoughts on “Blogin takana”

Leave a Comment