Daikon eli japaninretikka

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, daikon, japaninretikka, jättiretikka, hamadaikon, kiinaksi lobok.

Viime vuonna käytimme daikonia pidentääksemme satokautta ja ihastuimme siihen. Tänä vuonna kylvämme sitä taas tuottamaan myöhäisen sadon.

Kasvatus

Tämän vaalean juurikkaan voi kylvää keväällä maan lämmettyä yli 10 asteiseksi tai sitten tätä voi käyttää satokauden pidentämiseen ja kylvää vasta heinäkuussa.

Pitkulaisen malliset daikonit kasvavat 25-50 senttiä pitkiksi, tämä tarkoittaa sitä että maan jossa niitä kasvatetaan tulisi olla syvämultainen. Hurjan kokoisiksi venähtävät juurikkaat tarvitsevat myös ravinteita ja viihtyvät kalkitussa maassa. Daikonit soveltuvat myös harjuviljelyyn.

Daikonin siemenet itävät noin viikossa ja juurikas on valmis korjattavaksi parin kuukauden kuluttua kylvöstä.

Heinäkuussa kylvettynä japaninretikka on korjuukokoinen lokakuussa. Me kylvimme kuvissa olevat daikonit korkeaan lavaan elokuussa, olisiko lähempänä elokuun puoltaväliä, ja nostimme ne 19.11. juuri ennen pakkasta.

Kylvämämme daikonit olivat nostettaessa hyvin eri kokoisia. Suurimmista daikoneista sai kivat uunijuurekset muiden juuresten kanssa. Myöhäinen kylvö vaikuttaa daikonin kokoon, myöhään kylvettynä se ei todennäköisesti saavuta puolen metrin pituutta.

Käyttö

Daikon maistuu raakana hyvin retiisimäiseltä, uunissa kypsennettynä sen maku oli miedompi ja rakenne pehmeä. Seuraavaksi haluaisin kokeilla daikonia wokissa ja keitossa.

Daikonin lehdet ovat myös syötävät. Lehdet maistuvat vähän rucolalta, ne ovat “karhean karvaiset” joten suutuntuma raakana ei ollut omaan makuuni, en kokeillut kypsentää niitä. Lisäksi lehtien kanssa kannattaa olla tarkkana, jos ne pyöräyttää mullassa on niiden puhtaaksi saamisessa oma vaivansa.