Vuoden viimeinen päivä kului lasten kanssa tuvan pihamaalla lumipesun ohessa lauleskellen “Peittomaa on muutakin kuin pakkasta ja lunta, peittomaa on pölypunkin surma”, sävel oli luonnollisesti nyysitty Joulumaa-laulusta.
Kipakka pakkanen ja kevyt pakkaslumi innostivat meidät pesemään lumella kaikki tuvan ja osan kaupunkikodin villapeitoista. Tuvan kaapin perimmäisetkin perintövillapeitot kaivettiin esille ja raikastettiin lumen avulla.
Viimeksi lumipesin peittoja ja mattoja pari vuotta sitten ja tällä kertaa, lasten ollessa isompia, he nauttivat hommasta jopa vielä enemmän kuin silloin. Sen verran iso kasa oli pestävää ja liian upea päivä joten kokoaikaa he eivät malttaneet pitää minulle seuraa.
Kodin villapeitot, seinäryijy ja muistini mukaan yksi villapeite kaipaavat vielä lumen raikastavan pölläytyksen.
Tuvan petivaatteet ja peitteet pakattiin kaupunkiin, ne pestään ja viedään puhtaina takaisin. Tuvan pienen koon vuoksi sängyissä oleskellaan paljon. Etenkin talvisin niissä vietetään paljon aikaa lattian ollessa hyinen. Peitot siis likaantuvat helpommin. Tämän lisäksi peitoista rakennetaan joka päivä maja tai pesä.
Monesti kuulen väitettävän, että pienissä neliöissä siivous sujuisi jotenkin helpommin ja nopeammin. En jaa tätä kokemusta. Pinosin aikuisten sängyn, taittelin koululaisen sängyn kasaan ja imuroin kaikki 20 neliötä. Tämä vaati tavaroiden jumppailua eestaas. Nyt on kuitenkin taas imuroitu huonekalujen takaa (paitsi kaapin ja sen painavan senkin) ja lattialistatkin ovat pölyttömät. Voin sanoa, että pöllyttävällä elämäntavallamme pian tomuttomuus on kadonnut.
Lakanoiden ja patjansuojien pesun jälkeen tupa on hetken aikaa raikas. Emme vielä suo ajatuksia ikkunoille, joiden kunnostus on viimeistelyä vaille valmis ja joiden lasit on täplitetty sormenjäljin. Emme myöskään katso lattiaa tai porrashyllyä jotka vaatisivat kevyen pesun tai mieti pitäisikö hirsien välit pyyhkäistä pölyistä. Ja ehdottomasti emme katso niitä verhoja jotka nakattiin osittain kaksin kerroin ikkunoiden eteen vuosia sitten. Olemme pian hetken tyytyväisiä.
Viikonlopun aikana tallattiin uudelleen polut hedelmäpuiden ympärille, ne ovat osa lasten labyrinttia ja auttavat toivottavasti torjumaan myyrien tuhoja.
Juuri ennen uutta vuotta lainasin kirjastosta kirjana Heinähattu ja Vilttitossu loman tarpeessa -kirjan. Lapset olivat aiemmin kuunnelleet sen itse valitsemanaan iltasatuna. Kirjassa Heinähatun ja Vilttitossun Matti isä saa turvallisuushöpsähdyksen. Samaistuin höperöön isukkiin ja lukaisin kirjan itsekseni. (Kirjasta on esittely blogissa).
Meillä luetaan ja kuunnellaan erilaisia lastentarinoita. Aina joskus koetan nostaa jonkin tietyn aiheen kirjoja huomion kohteeksi. Meillä on esimerkiksi kirjahyllyssä kirja tukiperheenä toimivasta perheestä.
Viikonloppu oli kylmä ja sen innoittamana tyhjensin lasten vaatelaatikosta pieneksi jääneet villavaatteet. Osa lähtee kierrätykseen ja osan kanssa katson osaanko korjata ne sen verran, että ne tekisivät kauppansa jossain ilmaiseksi.
Lapset vuolivat joululahjaksi saamillaan puukoilla sytykkeitä. Puukon käytön harjoittelu oli lyhyt, teimme sytykkeet yhdeksi kerraksi ja puhuimme mitä asioita pitää vuollessa huomioida.
Huussin ovi, joka odotti jo hyvän tovin valmiiksi maalattuna, saatiin tuvalle ja paikalleen juuri ennen viikonloppua. Elämä on kunnollista, kun paukkupakkasilla voi sulkea huussin oven eikä tarvitse kärsiä jäisestä viimasta. Tämä jos mikä on elämän suuria iloja, sen tietää kun kokee.
Tänään puoliso vie tuvalle yhden suurista vanhoista puutarhatuoleista. Se sai pintaansa tuoreen maalipinnan. Kahdesta samanlaisesta kahdeksankymmentäluvun tuolista tämä oli päässyt heikompaan kuntoon. Syytän tästä liian pitkää väliä maalaamisessa. Säilytämme näitä tuoleja talvisin katon alla, joten niillä on toivottavasti vielä vuosikymmeniä käyttöaikaa jäljellä.
Viikonlopun yhteenveto
Viikonlopun eteneminen oli kotitöiden eli lumipesun tekeminen. Samalla jo se lumipesu oli oma saavutuksensa. Yksi laatikko tuli käytyä läpi ja saan villavaatetta oikean sesongin aikaan kiertoon. Tuvalla mukana ollut Heinähattu ja Vilttitossu -kirja sai meidät muistelemaan tarinaa ja pitämään sen teemat mielessä. Puukkojen käytön aloitus sujui hyvin.
Tämä kirjoitus on osa itseni motivointia saada rästihommia tehtyä ja ryhdyttyä kaikkiin niihin toimiin joihin olen haaveillut ryhtyväni. Tarkempi kuvaus hommasta löytyy postauksesta Elämäsi kunnossa 2025