Ensimmäinen viikko ei ole sujunut toivotunlaisesti. Jouluna vieraaksemme tullut pöpö on edelleen vankasti keskuudessamme, levinneenä uusiin ihmisiin. Alkuviikon lumipesut ovat vaihtuneet sisällä loikoiluun.
Ruokavalio
Sohvalla loikoillessa on ollut aikaa Netflixin uudelle ravinto-sarjalle You are what you eat, a twin experiment. Sarjassa joukko identtisiä kaksosia testää terveellistä sekaruokavaliota ja vegaanista ruokavaliota. Lopussa tulokset arvioidaan. Kahdeksassa viikossa saadaan terveyshyötyjä ja jotkut menettävät lihasta.
Ruokavalio-ohjelmassa tutustutaan nauta-, sika- ja broileritilojen ja kalankasvattamoiden ongelmiin. Ohjelmasta kadehdin kuuukauden ajan kotiin tulevia valmiita, terveellisiä annoksia, tässä vaiheessa sairastupailua terveellinen valmisruoka jonkun muun ideoimana olisi paikallaan.
Meillä on käytetty vuodesta 2017 kasvismaitoja, joskus mietin pitäisikö meidän aktiivisemmin koettaa saada lehmis (se vasikoille tarkoitettu asia) ruokavalioomme. Tällä hetkellä käyttämämme kasvismaito on moninkerroin arvokkaampaa kuin lehmis. Olemme toisaalta tottuneita maksamaan maidosta kallista hintaa ja muuallakin kauppalaskussa olisi viilattavaa, ennen kuin säästäminen olisi pakko viedä näin pitkälle.
Kasvismaito on ilmeisesti sydänystävällisempää, seikka jota miettii iltatähdet melko myöhäisellä iällä tehneenä. Terveet tulevat vuosikymmenet ovat enemmän kuin tervetulleita.
Joulusta alkanut sairastelu on saanut meidät useampaan otteeseen turvautumaan kotivaraan, sekä täydentämään sitä. Elämää helpottaa, kun ei ole pakko lähteä kauppaan syödäkseen perheen makuun olevia ruokia. Toki osalle porukkaa edes ne normaalit lempiruoat eivät ole uponneet.
Tofu
Viikon aikana kahteen eri ruokaan on mennyt raastettua tofua eli osalla porukasta on viikon aikana ollut 4 tofuateriaa ja lopuilla 2. Vaikuttaisi siltä, että tofu sopii, ainakin tässä määrin, ruokavalioomme.
Raastan (Lidlin maustetun) tofun raastinraudan suurimmalla terällä. Ensimmäisen kerran meillä oli (kotivarasta) purkki miedon makuista intialaista Korma-kastiketta, riisiä ja (eines) naan-leipää. Tämä ateria korvasi ravintolassa käynnin ja oli osittain ruokakasvatusta.
Ylimääräisestä riisistä tein lettuja. Kaksi toipilasta julisti letut pahoiksi ja se terve yksilö kehui niitä. Ei pitäisi tarjota mitään vähänkään vieraampaa, kun on sairastettu kauemmin, se epäilyttää.
Seuraava ateria valmistui kotivaraan hankitusta nakkipata-seoksesta, jossa päiväys tuli vastaan. Lisäsin sen joukkoon nakkien sijaan raastettua tofu. Pata oli omaan suuhuni aika järkyttävän makuista joten lisäspagetin lisäksi sinne upposi kasa mausteita. Ruoan nimeksi tuli rakettispagettipata ja yksi lapsista ihastui siihen ja oli se lopulta omaankin suuhun ihan hauska. Nakkipata seosta ei kyllä tule ikinä enää kotivaraamme.
Smoothiet
Saimme jouluna lahjaksi toivomamme marjajauheen ja viherjauheen eli nykyisin oman pihan marjamehusta, kauramaidosta, chian-siemenistä, banaanista, jäisistä mustikoista (hunajasta) valmistettu smoothiemme on saanut joukkoonsa lisää terveellisiä asioita.
Pyrin tekemään smoothieta pienet lasilliset kerran viikossa. En halua lasten kyllästyvän siihen, vaan pitävän sitä erikoisherkkuna.
Kaurapuuro
Meillä kaurapuuro on perusaamiainen. Sen saa hillon, pakastemarjojen, voisilmän, hamppurouheen, siitepölyn tai minkä vain kanssa.
Puuro aamiaisena tulee omasta lapsuudenkodistani ja oli mainio säästökikka jo esikoisen aikaan. Lisäksi aamulla ei kulu aikaa sen miettimiseen, mitä kokkaisi, päätös on tehty ja se tuo helppoutta aamuihin.
Herkkupuuro-ohje
Aina välillä kokoamme Ison aamupalan eli leikkuulaudalle erilaisia herkkuja: vihannestikkuja, croisanttia/karjalanpiirakkaa, keksiä, juustoja, leikkelettä, hedelmiä ja niin edelleen. Valitettavasti näiden kanssa tahtoo vähintää se yksi syödä liian vähän ja nälkä yllättää jo ennen lounasta.
Leipominen
Leivomme hyvin paljon gluteenittomana ja tämä on vienyt innostusta hommasta. Tällä viikolla kommunikointi kömmähdys aiheutti ylijäämää aamupuurosta. Tuo ylijäämä leivottiin gluteenittomilla jauhoilla lasten avustuksella sämpylöiksi.
Siivous
Koetan perehtyä siivouksessa Fly lady -nimiseen siivousohjelmaan. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun koetan luoda itselleni fiksuja rutiineita, eikä vain reagoida sotkuihin. Fly lady-systeemi vaikuttaa olevan ihan näppärä jos sattuu olemaan tälläinen kokoajan kotosalla oleileva, kuten itse olen.
Fly ladyn aluksi tulee kiillottaa tiskiallas ja tällä kertaa tein sen. En usko ihan heti pyyhkiväni siitä vesipisaroita joka käytön jälkeen kuten ohjeen mukaan pitäisi.
Tämän viikon alueena on sisäänkäynti/kuisti, eteinen ja ruokailutila. Panostimme eteiseen. Meillä oli varattu päivä ihan muuhun, sairastelun vuoksi siitä tuli kotipäivä. Päivän aikana piti käydä eteinen läpi, viedä joulukuusi pois (sen koristeita säilytetään eteisessä) ja niin edelleen.
Homma mutkistui alkuunsa kun eteiseen aukeavan lastenhuoneen ovi meni epäkuntoon ja lukitsi lapset sisälle huoneeseen. Ensin haalimme paikalle työkalut sekä talonmiehen tikkaineen. Seuraavaksi irrotimme oven päällä olevan ikkunalasin. Yksi lapsista purki lukkoa sen verran kuin onnistui ruuvarilla, tuloksetta.
Talonmies lähti ruokikselle, lapset saivat ikkunasta suklaata ja Kaj jatkoi oven purkamista. Lopulta saimme lapset ulos huoneesta mitään rikkomatta, pelkästään purkamalla. Kaikki oli koottava takaisin ja saamamme uusi lukkopesä vaati vähän oven muokkaamista. Ihan mukavat tunnit siinä kaikessa vierähtivät.
Lasten mielestä seikkailu kesti noin vartin, he olisivat halunneet nukkua yöunet huoneeseen lukittuna. Yksi ihmetteli miksi he saivat vain kaksi suklaata per nenä eivätkä enempää.
No se eteisen siivous eteni 1/3 joten kun seuraavalla kerralla se tulee vuoroon, on siinä vielä perattavaa.
Ruokailutila, joka on myös viikon aluetta, on meillä olohuoneessa ja luen tähän alueeseen vain pöydän ja tuolit. Lapset auttavat siivoamisessa syömällä jouluksi leivottuja piparkakkutaloja pois.
Korjaaminen
Eteisestä sekä tuvalta aiemmin löytyi pieneksi jääneitä villavaatteita. Korjasin kasan rikkinäisiä ja laitoin hurjan kasan merinovaatetta tutuille vauvoille, onhan nyt juuri paras keli käyttää villaa vähän joka kerroksessa.
Olen havaitsevani etenemistä omissa korjaustaidoissani. Aloin korjaamaan vaatteita noin vuosi sitten Helsingin kauppakeskus Redissä joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina kokoontuvassa Korjauskaupunki-tapahtumassa. Vaikka en aikoihin ole sinne päässyt, on vaatteiden korjaus tullut kokoajan vahvemmin elämääni.
Pelkkä paristi poikkeaminen korjasutapahtumassa tai edes ajatus säästetyistä pennosista tai luonnonvaroista ei yksin ole kannustanut minua. Olen tietoisesti alkanut seuraamaan somessa ihmisiä jotka korjaavat vaatteita ja koettanut muodostaa itselleni mielikuvan, että näinhän se arki kaikilla menee, parsiessa.
Vaatteita korjatessa puhun mieluiten puolison kanssa tai kuuntelen äänikirjaa. Minulla on usein ongelmia kuunnella kertomakirjallisuutta, rakastan lukea sitä paperilta, en kuunnella. Havaitsin kuitenkin, että Kalle Isokallion kirjat toimivat äänikirjoina ja puolisokin tykkää kuunnella niitä kanssani.
Tavaratase
Tavarataseella tarkoitetaan kaapeissamme olevia tavaroita. Meillä kaupunkiasunnossa on neliöitä reilu 14 per ihminen, tämän päälle tulee lämmin häkkikellari ja kylmäkellari. Niin kauan kuin mahdumme romuinemme olemaan kotona ja saamme järjestyksen ylläpidettyä en ala laittamaan tavaroita vauhdilla pois.
Elämme tällä hetkellä avoimen tulevaisuuden kanssa, emme tiedä missä seuraavaksi asumme, keitä perheeseemme kuuluu ja mitä kaikkea pian harrastamme. En näe syytä hankkiutua nyt vauhdilla eroon tavaroista, jotka pian suurella todennäköisyydellä hankkisimme takaisin.
“Suomalaisten tavarataseen kokoa ei tiedä kukaan. Selvää on, että komeroissa makaa miljardien arvosta käyttötavaraa. Kun saamme suuremman osan ihmisten varastoissa ja verkkokaapeissa pölyttyvästä laatutavarasta hyötykäyttöön, sillä on iso merkitys koko kansantaloudelle. Kun tavaratase saadaan töihin, suomalaisten hyvinvointi kasvaa, ja samalla kuluttaminen muuttuu ympäristön kannalta kestävämmäksi”
Timo Huhtamäki
Pienet vaatteet
Reilu vuosi sitten meiltä lähti viimeinen vauva, joten vauvantarvikkeet saavat nyt poistua. Samoin laitan pois kaikille lapsille pienet vaatteet.
En ole palannut entisiin hommiin, joissa tarvittiin toimistovaatetta. Olen laittanut vanhoja työvaatteita kierrätykseen. Tämä sujuu hitaasti, sillä en ole vielä täysin varma, millaiseksi oma “urani” muovautuu muutaman vuoden sisällä.
Karsimisesta kertomisen haasteet
En tiedä miten tavaroiden vähentämisen pitäisi näkyä blogissa tai instassa. Olen tietoinen vaikuttajasta joiden sisältöä on moni alkanut seuraamaan huushollin raivaamisen innoittamana. Seurattava on nauttinut sekä siistimmästä kodista, että (oletukseni mukaan) huomiosta. Koti siistiytyi omaan makuuni liiaksikin. Ja sitten tulee se mutta, tavaraliikenne kääntyi toiseen suuntaan ja tyhjää kotia ryhdyttiin täyttämään yhteistöillä.
Pelkään olevani samanlainen ihminen, intoutuvani, vetäväni karsimisen liiallisuuksiin ja tekeväni sen jälkeen liioitellun korjausliikkeen. Ja lopulta ajatukseni täyttyisivät tavaravirroista, jotka menisivät sinne ja tänne ja koko homman alkuperäinen tarkoitus, saada siisti koti jossa viettää rakkaiden kanssa aikaa, hautautuisi tavara ajatuksiin.
Tunnelmat
Elämäni matkalla kaaokseen olisi ehkä kuvaavampi. Pitkittynyt sairastelu, se että olemme kaikki kokoajan vain keskenämme ja ulkoilun vähäisyys kantavat ikävää hedelmää. Hermo on säännöllisesti tiukalla. Toisaalta näinä hetkinä lasketaan rimaa alas ja tuijotetaan ruutua vähän enemmän, turvaudutaan puolivalmiisiin ruokiin joko eineksiin tai pakastimen antimiin.
Pelkään, että into laittaa asioita kuosiin hautautuu tähän aloituksen hankaluuteen.