Lokakuu on aika, jolloin puutarha ja luonto alkavat valmistautumaan talveen. Omavaraistelu vaatii aikaa ja omistautumista, mutta oikeilla menetelmillä ja välineillä voi säästää huomattavasti aikaa ja vaivaa. Tässä kuussa keskitymme siihen, miten voi optimoida ajankäytön omavaraistelussa ja talveen valmistautumisessa. Toisin sanoen on taas kuukauden ensimmäinen sunnuntai ja on #Suuntanaomavaraisuus -postausten vuoro.

Ajankäyttö omavaraistelussa
Meillä ajankäytön tähän harrastukseen ja puutarhaan sanelee se, ettemme asu tuvalla. Kaj viettää siellä meistä eniten aikaa, epäsäännöllisten työvuorojensa lomassa. Olemme myös siinä ihanassa vaiheessa, että tuvalla poikkeaa vieraita, kutsuttuna ja yllättäen. Nämä seikat ja ne normaalit perhearkeen ja ruuhkavuosiin liittyvät asiat ovat pitäneet meidät kiitettävän kiireisinä.
Kun päätämme,että nyt on aikaa tuvan hommiin, tämä ei siis tarkoita sitä, että nille oikeasti olisi silloin aikaa, ryhdymme urakkahommiin. Käärimme hihat ja paiskimme töitä. Ja tässä ovat ne vaaranpaikat, paitsi että homma saattaa alkaa maistua ikävältä, kun sitä tehdään kiireellä liikaa, altistaa se väsymiselle ja sitä myötä tapaturmille.
Älyttömät urakat esimerkiksi talven jälkeisellä heikommalla kunnolla ovat rasitus keholle. Kehon rasittaminen on hyväksi, liika on kuitenkin liikaa. Liiallinen rasitus voi johtaa vammoihin. Vammat puolestaan vaativat aikansa toipuakseen ja kaikki se aika on pois omavaraistelusta.
Tänä syksynä olen puhunut useamman ihmisen kanssa siitä, miten myös mukavat ja ihanat asiat liiallisissa määrin voivat uuvuttaa. Uupumus ei aina tule heti, vaan vuosien saatossa. Sen vuoksi olemme pyrkineet tietoisesti lisäämään omaan ajankäyttöömme niitä hetkiä, jolloin voimme palautua. Palautuminen ei meille ole mitään ihmeellistä, se on päiväkahvit kaikessa rauhassa, saunominen pitkän kaavan mukaan ja joskus herätyskellon virittämättä jättäminen.

Käytännön tavat ja välineet
Muutimme hyvin pienen muuttokuorman kanssa Savoon. Päätimme kokeilla minimalistisempaa elämäntapaa. Vähemmän tavaraa, enemmän tilaa elää, vai miten sitä kaupataan. No elämä minimalistina ei ihan sovi tapaamme elää omavaraistelevasti.
Yhtenä päivänä yhden viikarin housut olivat rikki. Olen jo sen verran rutinoitunut vaatteiden korjaaja, että ajattelin parsia pöksyt kasaan. Mutta milläs parsit, kun minimalistisessa huushollissa ei ollut neulaa, langasta puhumattakaan.
Erilaisia tavaroita ja tarvikkeita siis pitää olla, niiden tulee kuitenkin olla järjestyksessä ja löydettävissä. Ja tästä seuraakin se tärkein (ja itselleni haastava) tapa, tavaroiden paikoilleen laittaminen.
Seuraavaksi tärkein tapa on ottaa muut mukaan. Meillä muut ovat usein lapsia. Yhdessä tekeminen kasvattaa kaikkien osaamista (ja hermoja) ja tekee asioista usein rattoisampia. Joskus yhdessä tekeminen vetää nöyräksi, kuten uuden kotikylän martan kanssa daalioiden juurakoiden nostaminen osoitti. Hänen juurakkonsa painoivat enemmän kuin lapsemme vuotiaina. Ja hän kiepautti no noin vain talikolla ylös maasta. Juurakot joilla tavanomainen ihminen olisi voinut tehdä lihaskuntotreeniä. Omat vaihto juurakkoni. NO olo tuntui siltä kuin olisi koristekurpitsan kanssa osallistunut jättikasvisten kisaan. Olihan se omani söpö, sellaisella miniatyyrimaisella tavalla.

Käytännön tavat
Se, miten projektimme sujuisivat ideaalimaailmassa, on kuvattu postauksessa joka kertoo vanhan saunan kunnostuksesta.
Arkea helpottavin tapa on erilaiset muistilistat Whatsappissa. Sinne kirjataan mitä täytyy muistaa tuoda tai etsiä, tai mitkä ovat jonkin asian mitat.

Valmistautuminen
Olen viime aikaisten asioiden havahduttamana päätynyt ajattelemaan ettei valmistautuminen ole se juttu, vaan ennemminkin ylläpito. Se ettei tasoa lasketa, asioiden anneta mennä esimerkiksi hoidon puutteen vuoksi huonoksi.
Isovanhempieni viimeisinä vuosina ja heidän poismenonsa jälkeisinä vuosina suvun saarimökki oli kevyemmällä hoidolla. Silloin putsuttiin syksyisin rännit ja sen sellaista. Sen sijaan se isovanhempieni tekemä jatkuva kohentaminen ja ylläpito jäi tekemättä. Noina vuosina kertyi niin sanottua ylläpitovelkaa.
Ylläpito velka on pirullista vanhoissa rakennuksissa. Äkkiä olet tilanteessa, jossa pitäisi tehdä paljon ylimääräistä ja samaan aikaa huolehtia ettei korjausvelkaa pääse syntymään lisää sen vuoksi, että panostat vanhojen velkojen kuittaamiseen.

Ajankäyttö nyt
Kiireisen ja tapahtumarikkaan kesän jälkeen olen panostanut sosiaalisiin suhteisiin, yhteisöllisyyteen, ystäviin, sukuun ja paikkakuntalaisiin. Osa syynä tähän on luonnollisestikin muuttomme, on paljon ihmisiä joihin haluan (haluamme) pitää yhteyttä ja paljon ihmisiä joihin tutustua. Ja sitten on heitä, joihin on tullut pidettyä liian harvakseen yhteyttä ja nyt korjataan tilannetta.
Omavaraistelun kannalta tämä sosiaalisuus tarkoittaa uusia sienipaikkoja, vaihdettuja kasveja, lahjoitettuja kesäkurpitsoita ja uusia reseptejä.

Syyskuussa tapahtui
Vietimme syyskuussa todella paljon aikaa uudessa vuokrakodissamme Etelä-Savossa. Pihan omenapuista korjasin satoa pakastimeen ja hilloksi. Lyhyiltä kävelylenkeiltä löytyi kantarelleja ja herkkutatteja joista osa päätyi heti ruoaksi ja osa on pakastimessa. Tuvalta tuodut kesäkurpitsat päätyivät kakkuihin ja raastettuna liki kaikkiin tekemiini kastikkeisiin.
Olemme opetelleet uuteen arkeen, sellaiseen jossa toinen on vähän väliä kauempana, muualla töiden vuoksi. Olemme eläneet sellaisessa kuplassa jossa reissutyöt ja vastaavat erossa olemiset eivät ole tavanomaisia.
Tuvalla piipahtaessani olen tehnyt syystöitä ja Kaj tekee niitä töidensä lomassa. Samalla olemme tänä vuonna tehneet enemmän asioita suvun saarimökillä, kuin mihin olemme pystyneet viime vuosina.

Lokakuussa tapahtuu
Vuoden loppu on meille aina rauhallisempaa aikaa omavaraistelun saralla. Valkosipuleita pitäisi istuttaa. Kitkeä. Ajaa nurmikko viimeisen kerran.
Lokakuu tulee olemaan meille muilta osin kiireisempää aikaa. Olemme tähän kuuhun varanneet useamman koulutuksen kehittääksemme osaamistamme, jonka rahoilla tätä touhua osittain pyöritetään.
Olemme pian asuneet uudella paikkakunnalla, maaseudulla, kaksi kuukautta. Asumme kylän ytimessä, kaikkialle on lyhyt matka. Ihmisiä näkee harvakseen ja kaikki he hymyilevät ja nyökkäävät tervehdyksen. Kireät ja äkkiväärät Itä-Helsinkiläiset mielemme ovat alkaneet tyyntyä, olomme on seesteisempi.
Tiedostan, että pian kuherruskuukausi on ohi. Pian otamme tämän kaiken itsestäänselvyytenä. Ja silloin, samaan aikaan laskeutuu pimeys, räntä, kylmyys ja kaikki se muu.
Lokakuussa alamma saamaan parempaa kuvaa siitä, kuulummeko enemmän tämän kaltaisiin olosuhteisiin, vai onko meidät sittenkin luotu idän villiin kaupunkimenoon.
Linkit
Kasvuvyöhyke 1
Krutbacken https://www.krutbacken.fi/omavaraistelijan-ajankaytto-suuntana-omavaraisuus-lokakuu-2024
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/lokakuu2024/
Kasvuvyöhyke 2
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/10/oma-uusi.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/10/puutarhatoiden-ennakointia-suuntana.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/10/katos-kaivolle.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-10/
Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2024/10/katsaus-taman-syksyn-satoon.html
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/omavaraisuus-tapa-olla-maailmassa
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/10/06/lokakuu-24-ajankaytto-ja-talvi-tulee/
Ihana tuo juurakko! Mutta siis mikä viisaus ja tietotaito on heissä, meijän ikäihmisissä. Ja mikä taito ihastella on meijän lapsukaisissa. Myö tässä välissä eläjät, meijän tulisi ottaa vain oppia heistä. Onnea ja elloo Savvoon!
Kiitos sanoistasi <3