Leppäkerttukeinulauta

Totuus on kepeää blogikirjoitusta rankempi. Tämä teksti kuvaa rehellisiä tunnelmia, joita koemme nyt. Osa syynä mielialaan on söpö leppäkerttukeinulauta.

Tämä kesä oli omistettu suurille projekteille rakentamisen saralla. Kerkesimme me muutakin siinä sivussa. Kuten hankkimaan tämän leppäkerttukeinulaudan ja laittamaan sen paikalleen.

Kaikki alkoi siitä, kun Kaj etsi pihalle liukumäkeä ja päädyimme sitä kautta hankkimaan tämän kiikkulaudan. Ei kun hetkinen. Kaikki alkoi jo aiemmin. Jo viime kesä osoitti sen, että hiekkalaatikon paikka on äärimmäisen kuuma ja paahteinen tämmöisinä kesinä.

Päätimme siis jo aiemmin, että jossain vaiheessa tarvitsisimme leikkipaikan vähän varjoisampaan paikkaan. Ja sitten aloimme puhumaan liukumäestä ja koska se oli jo myyty edelliselle asiakkaalle päädyimme tutkimaan myyjän muita tuotteita.

Olimme ostamassa jonkin keinueläimen, mutta taapero rakastui tähän ja onhan tämä nyt kahden pienen lapsen perheeseen parempi ratkaisu.

Nyt voisin kirjoittaa kepeästi: sitten valitsimme keinulaudalle paikan. Kaj surautti moottorisahalla pienet tuomet nurin, raivasi pois nokkoset, kaivoi kuopan tuleville istutuksille, jonka pohjalle tyhjennettiin vanhat puutarhakompostit ja sitten kärrättiin multaa. Sitten laitettiin tolppa aikoinaan vedetylle sähköjohdolle.

Kaivinkoneella ruopaistiin sopiva kuoppa kiikkulaudalle. Naapurilta saadulla hakettimella haketettiin tuomet ja laitettiin pehmikkeeksi ja lopulta nakeltiin pikkuisen ruohonsiemeniä.

Oikeasti tämä pikkuinen projekti, joka alkoi vahingossa ja oli ajallisesti melko nopeasti valmis vaati kuitenkin aikamoisen kasan duuniahommaatyötä.

Kaivinkone syö bensaa ja vaatii rasvaa. Se oksasilppuri vaati vähän huoltoa ja huoli vain tietyn kokoisia oksia. Niistä isommista teimme risuaitaa. Multa oli tontilta kaivettua ja siitä piti katsoa kaikki mahdolliset lasinsirut ja muut pois, voin vakuuttaa ettei se ole nopeaa hommaa.

Tämä(kin) urakka vei oman aikansa ja se oli niistä muista hommista pois. Tässä urakassa plussaa oli se, että homma oli nopea saada tähän kuntoon ja uusi lelu oli todella mieluinen taaperolle ja tämän ystäville.

Seuraavaksi tuonne(kin) tarvitaan lisää aitaa. Kuivuudesta itämättömäksi jäänyt nurmi pitää kylvää uudelleen. Ja se kaivettu kukkapenkki tarvitsee jonkin pergolan tai aidanteen tapaisen ja ne kasvit.

Eikä tässä vielä kaikki. Samalta ostosreissulta matkaan tarttui myös perinteinen keinu, semmoinen johon saa kaksi keinua roikkumaan. Se pitäisi pystyttää, mikä puolestaan tarkoittaa väliaikaiseksi aiottujen yrttilaatikoiden siirtoa jonnekin (minne?) ja taas pitää ottaa esille kaivinkone ja taas menee nurmikkoa ryttyyn ja pahaksi ja taas pitää kylvää uutta.

Leikkipaikka on ihana. Taapero ja vierailevat lapset pitävät siitä. Tällä hetkellä meillä on iso laivanmallinen hiekkalaatikko katoksella ja tämä leppäkerttukeinulauta ja sen takana oleva trapetsi. Nämä pihalelujen, potkupyörien ja taaperon omien työkalujen lisäksi ovat saaneet taaperon nauttimaan tuvalla vietetystä ajasta. Ja mikä parasta, hänen leikkiessään on meillä aikuisilla ollut mahdollisuus paneutua muihin projekteihin.

Tämä keinulaudan paikka on lähellä istuttamaamme lehmusaitaa. Kirjoitus sen istuttamisesta ja lisää kaivinkonekuvia löytyy täältä.

Kuten tekstistä saattaa aistia, meillä aikuisilla alkaa uupumus painaa ja olemme valmiita toivottamaan syksyn ja rauhallisemman menon tervetulleiksi. Etenkin, kun tuskailin jo toukokuussa ruuhkaviikoista, emme me malttaneet hellittää tahtia vauhtiin päästyämme.

Syksyn tullen tulen kertomaan toisesta päähänpistosta, joka oli tätä suurempi. Päätimme nimittäin purkaa ja kasata uudelleen vanhan savusaunan. Idea, joka tällä hetkellä ei tunnu kovinkaan järkevältä, mutta kaiken duunin päätyttyä tulemme onnittelemaan itseämme viisaasta päätöksestä.

Pysykää kuulolla, lisää rehellistä remonttitarinaa on tulossa.