Kaikki on kullan väristä. Makaan vuoteella. Keskipäivän aurinko siivilöityy verhojen lävitse. Ulkona on helle. Vieressäni vuoteella makaa kultainen lapsi shortseissa. Hänen lämpimät kätensä kurottuvat puoleeni.

Haavan lehvät kahisevat ikkunan takana. Kaikki on epätodellista ja kullan väristä. Lapsi hamuaa noussutta ternimaitoa, rintojeni kultaa. Kuulen lintujen laulavan ulkona.

Auringon läikät leikkivät ihollamme. Minä ja kultainen lapsi. Aika on pysähtynyt. Tuoksun maidolta ja makealta.

Tunnen miten tunteet nousevat esille sieltä minne ne laitoin sivuun. En halua niitä nyt. Haluan maata auringonläikässä ja kuunnella haavan havinaa.

On ilta. Käyskentelen puutarhassa. Päivän helle on hitaasti väistymässä illan viileyden tieltä. Maa tuoksuu kuivalta. Itikat kieppuvat taidokkaita lenkkejä ympärilläni.

Sormeilen hellästi lehmuksen lehtiä. Niiden herkkyys sormieni alla. Hentojen taimien vahva kasvu.

Se padottu nousee esille. Kastaa silmäkulmat. Kaikki ne sekavat tunteet. Kaikki ne ajatukset, joista osa olisi voinut jäädä ajattelematta. Kaikki se kipu, pelko ja huoli.

Hyttyset kieppuvat pääni ympärillä. Mäkärät raatelevat jalkojani. Kesäilta alkaa olla koettelevimmillaan.

Kierrän puutarhaa. Katson, aistin, uppoudun. Tunnen miten kireys hartioissani alkaa sulaa. Viilentyvän puutarhan tuoksu lohduttaa. Kasvien hennot hipaisut ovat herkkiä silityksiä, jotka vievät koetun mukanaan.

Vähitellen mieleni tyyntyy, rauhoitun. Hengitän kesäiltaa. Sisään ja ulos, syviä hengen vetoja. Sisään ja ulos. Rauhallisesti, uudelleen ja uudelleen. Olen puutarhassa. Olen osa sitä. Kaikki on hyvin. Tässä on kaikki mitä tarvitsen.

Palaan sisälle tupaan. Ainoastaan hyttysen pistot vaivaavat minua. Olen saavuttanut tasapainon, olen eheä ja parantunut. Olen omieni keskellä, olen oman puutarhani ympäröimä, olen turvassa.

Tämä kirjoitus osallistuu Sorakukka-blogistin yhteiskirjoitukseen aiheesta puutarhan tärkeydestä terveyteen.

Muiden kirjoitukset näet täältä:

Sorakukka https://sorakukka.com/?p=428
Korkealahttps://www.korkeala.fi/?p=2251
Pienenpieni farmihttps://pienenpienifarmi.com/?p=736
Caramellia https://caramellia.fi/puutarhanhoito-hoitaa-sinua/ Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/06/kitkemista-kastelua-ja-sielunhoitoa.html
Maalaiskaupungin piha https://maalaiskaupunginpiha.blogspot.com/2019/06/miten-puutarha-vaikuttaa-terveyteen.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/06/terveytta-edistava-puutarha-vanha.html


17 Replies to “Lohdullinen puutarha”

  1. Ihana teksti! <3 Tätä tämä on. Monesti tuntuu että vaikka kuinka kuvaisi tai kirjoittaisi, ei mitenkään pysty tavoittamaan kaikkea sitä mitä tuntee puutarhassa ollessa. Erityisesti se yhteyden tunne muuhun elolliseen on sellaista mitä on vaikea tavoittaa kaikessa hienoudessaan. Mutta tässä tekstissä sanallistuu paljon sitä mitä itsekin koen. Kiitos tästä!

  2. Tunteita ei pidä padota. Antaa itkun tulla silloin kun on paha olla. Ikävä ei häviä koskaan mutta kipu muuttuu muistoiksi. Kaikki ne katseet, kosketukset ja äänet, voi muistoissa elää yhä uudelleen oli kohde vielä täällä tai edesmennyt.

    1. Kiitos. Tämä oli ihana idea Sorakukka-blogistilta ja kirvoitti monta todella erilaista tekstiä 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *