Eero vinkkasi minulle aikoinaan pomologian kerhon fb-sivuista. Pomologian kerho on juuri sitä parasta Facebookin antia; asiantunteva ryhmä yhdestä rajatusta aiheesta.
Pomologian kerho toimii Dendrologian seuran alaisuudessa. Ja nämä hankalat sanat tarkoittavat karkeasti puita, hedelmäpuita ja kaikkia puita ja niitä tutkivia ihmisiä.
Kerho tekee retkiä eripuolille maata ja näiden retkien aikana he tutustuvat taimistoihin, erilaisiin maatiloihin ja harrastajien pihoihin. Retkillä luonnollisesti maistellaan eri hedelmiä ja marjoja ja keskustellaan kaikesta niihin liittyvästä.
Tällä kertaa kerhon retki suuntautui Kärkölään Uotilan tilalle. Tai retki jatkui siitä vielä Asikkalaan, mutta sinne porukkamme ei enää lähtenyt vaan vetäydyimme kummilaan huilaamaan.
Tämä oli ensimmäinen vierailumme hedelmätilalla. Aiemmin tänä vuonna kipaisimme nopeasti Lohjansaaren Fruticetum -hedelmälajipuistossa poimimassa omenoita ja näimme silloin, miltä valtava määrä omenapuita näyttää. Tämä omenatila oli kuitenkin vielä vaikuttavampi kokemus pitkine puuriveineen.
Se mistä erityisesti pidin tässä omenatilassa oli se, ettei se ollut puhdas omenatila, vaan siellä kasvoi monipuolisesti myös muita hedelmäpuita, marjoja ja kukkia. Veikkaan, että tilalta saatava hunaja on todella hyvää.
Oli todella mielenkiintoista nähdä mistä ruokamme tulee. Samalla mietin kuinka uskomattoman kauniita nämä paikat ovat varmasti keväällä kaikkien hedelmäpuiden kukkiessa.
Uotilan tilalla on kasvamassa meillekin istutettua Baya Marisaa, omenalajiketta, jonka sanotaan sopivan osalle omenalle (lievästi) allergisista. Tänä vuonna puut eivät heillä tuottaneet ikänsä vuoksi satoa, mutta kannattaa tiedustella ensi syksynä maistiaisia noista läpipunaisista omenoista.
Retkellä pääsimme maistamaan eri lajikkeita ja löysimme loistavan makuisen päärynän. Haluamme sen tietenkin omaan pihaamme. Kyseessä oli Vasarine Sviestine. Nopea googlaus lupailee, että tämä Liettualaista alkuperää oleva kesäpäärynä pärjäisi meillä 3-vyöhykkeellä.
Se mitä kaipaisin tämmöisiltä hedelmätiloilta on juuri mahdollisuus maistella eri lajikkeita. Lajikkeissa on suuria makueroja. Aikanaan opetin kollegani syömään Loboja. Hehkutin kotimaisen Lobon makua ja nakersin niitä aina välipalaksi. Kollegat saivat maistiaisia omenoista ja ihastuivat niihin myös.
Seuraavana syksynä meitä oli isompi porukka odottamassa, koska lähikauppa taas myisi Loboja. Ja me halusimme ostaa nimenomaa niitä. Emme halunneet ostaa “kotimaisia omenoita” tai “punaisia omenoita” vaan nimenomaan lajiketta, jonka tiesimme maistuvan omassa suussamme hyvältä.
Omena- ja päärynätastingit, semmoisiin haluaisin osallistua asiantuntevan maistattajan johdolla. Omat kotikutoiset tastingit hedelmien kanssa ovat olleet todella kivoja ja olisimme nyt valmiita osallistumaan kunnolla vedettyyn tastingiin.
Käy kurkkaamassa video retkestämme ja samalla saat tilan isännän vinkit omenapuiden leikkaamiseen.
Tämä kirjoitus ja video eivät ole kaupallisia yhteistöitä.
Tässä on syy miksi harmittelen miksi asun viitos vyöhykkeellä. Haluaisin niin paljon kasveja mitkä eivät täällä pärjää.
Hörähdin tuolle 13 hehtaarille kun mies kiusoittelee että lapasesta lähtee minun marja hommat. Kohta on meilläkin 10 hehtaaria marjaa ja omenoita 😂
10 hehtaaria marjoja ja hedelmäpuita olisi juuri passeli 😀 Tarvitset selvästi valtaisan kasvihuoneen kaikille niille ihanuuksille, jotka eivät ulkona pärjää 😉
Saatiin vävyn mummulasta päärynöitä, joista puristettiin mehua. Ihan törkeän hyvää! Päärynät olivat jotain pieniä. Varmaan Aunea tai jotain muuta vastaavaa talouspäärynää.
Me istutettiin kaksi päärynäpuuta lisää tänä kesänä. Siska ja… no nyt en sitä toista muistakkaan tähän hätään! Kerron sitten joskus, kun muistan lukea sen nimilapun!
Meillä on Siska ja tänä syksynä istutettu Lada. Vielä voisimme huolia muutaman päärynän lisää, kunhan keksimme minne ne istuttaisimme 🙂
Päärynämehu kuulostaa taivaallisen ihanalta. Rakastan päärynän makua.
Vau mikä päärynä. Olen itse päärynän ystävä, muu perhe ei juuri tykkää. Tulee hankittua siis tosi harvoin päärynöitä.
Eikö tuo ole aika hyvä tilanne, kun kukaan ei syö herkkujasi 😉
Tämä päärynä oli oikeasti huikean hyvän makuinen ja se ei loppunut heti kesken.
Vau!
Oli selvästi hieno tutustumiskäynti. Hieno ja valaiseva video ☺️.
Joskus sitten mekin…
Joskus sitten tekin mitä? Perustatte hedelmätarhan 😉
Teillä kyllä taisi olla nyt lääniä sen verran, että idea ei varmaan olisi mahdoton.
Tarkoitin vaan tutusmiskäyntejä mielenkiintoisissa paikoissa ☺️
Tietäisi istutella sellaista mistä itse pitää.
Ehkä kaksi tai kolme omenapuuta mahtuisi.
Tällä hetkellä vaan tuntuu kuin tarpoisi liisteriksi menneessä kaurapuurossa hosuen sitä ja tätä saamatta aikaan mitään kunnolla valmista.
Eli ehkä sitten joskus mekin ehdimme käymään jossain tutustumassa ja tutkimassa.
Just niinku tekin ☺️
Teillä on kyllä kiireistä. Itsehän olen soittanut taimistolle, kertonut tarpeeni ja kasvuvyöhykkeen ja pyytänyt suosituksia.Usein ne oman pihan omenat ja muut maistuvat herkullisilta, kun ne saa ihan tuoreena ja ovat omia 🙂
Harkitsemme perheomenapuita jotta saisimme lajikemäärää lisättyä. Niihin aion keksiä jotain herkkuomenoita tai erikoisuuksia, joita riittää vähäisempikin määrä.
Meillä ei olisi kyllä oikeasti ollut aikaa ja voimia tälle retkelle. Kun sinne kuitenkin pääsimme, niin se oli ihana irtautuminen arjesta ja kiireestä ja sen kruunasi kummilavierailu. Pakko vain keksiä näitä irtaantumisia tavanomaisesta, sillä muuten iskee uupumus ja tympäännys siihen jatkuvaan hässäkkään. Jonkin ajan kuluttua emme muista tämän hetkisiä haasteita, mutta muistamme miten kivaa oli retkeillä 🙂
Onpa melkoinen päärynä 😀
Se oli suuri, kaunis ja maukas <3
Lobo kuuluu suosikki-omppuihini.
Varmasti mielenkiintoinen retki.
Tuollaisilla retkillä minäkin viihtyisin.
Meillä päin on hyvä päärynävuosi. Olemme mm. kuivattaneet niitä talven varalle 🙂
Kuivatut päärynät kuulostavat todella ihanilta. Rakastan kuivattuja omenoita ja voin kuvitella kuivattujen päärynöiden olevan vielä astetta parempia.
Näyttääpä hienolta tutustumiskäynniltä! 🙂 Ja nam, päärynät ovat parhautta!
Päärynät ovat <3