Pienten lasten kanssa mökillä kylmään aikaan

Elämä tuvalla on muuttunut hitaammaksi. Kylmään aikana mökkeily pienten lasten kanssa tuo mukanaan omat hidasteensa. Kaikkeen menee nyt aikaa. Ja sitä valoisaa aikaa on vähän.

Homma toimii hyvin, kun paikalla on kaksi aikuista. Silloin eroa kesän lämpimiin päiviin tuskin huomaa. Ollessani yksin lasten kanssa on tilanne toinen.

Aloitetaanpa ihan aamusta, aamuyöstä. Silloin on nimittäin hiippailtava pihan perälle vaikka ei niin olisi tarve. Aamuhässäkässä moinen vain hidastaisi.

Muutama tunti unta ja sitten herään taaperon kanssa. Kesällä tässä vaiheessa hipsimme yhdessä sinne pihan perälle ja haimme paluumatkalla saunatuvan jääkaapista aamiaistarvikkeet.

Näin viileään aikaan hämään lasta läppärillä ja lastenohjelmilla. Näin vauva saa rauhassa jatkaa uniaan. Mikäli lapset jäävät tupaan kaksin ja taaperolla ei ole ajanviettettä on kiusaus herättää pikkuveli liian suuri vastustettavaksi.

Kipaisen saunatuvalla hakemassa hillon tai marjat puuroon ja kauramaitoa. Seuraavaksi teen tulet kotilieteen ja keitän puuron ja kahvin.

Todennäköisesti tämä on se hetki jolloin vauva viimeistään herää ja vaatii omaa aamiaistaan. En ole niitä näppäriä emäntiä jotka osaavat imettää kantoliinassa, joten istahdan alas ja annan vauvalle ruokaa.

Jossain tässä välissä on tyhjennettävä potta. Pienet tilat ja täysi potta, se on onnettomuus joka odottaa tapahtumistaan.

Pakkaan tiskit kasaan ja alamme pukemaan ulkoilua varten. Ensin taapero ja samalla kun päästän taaperon ulos käyn tarkistamassa, että portti on kiinni. Nappaan saunatuvalta vaunut vauvalle ja kärryttelen ne tuvan eteen.

Seuraavaksi puen itseni ja vauvan. Tässä vaiheessa voi huokaista helpotuksesta, olemme kaikki ulkona. Tämä on usein se vaihe kun pitkään kahden vaiheilla ollut taivas aukeaa ja ripauttaa sen verran vettä, että kastumme.

Hetken aikaa leikkiä taaperon kanssa ja samalla pientä yritystä pihatöihin. Tämä on se idyllinen ja ihana vaihe.

Idylli särkyy todennäköisesti siihen, että jommalla kummalla lapsella on vessahätä. Taaperon kohdalla se tarkoittaa vaatteiden vähentämistä ja pottailua, harvemmin huussia. Vauvan kohdalla se tarkoittaa vaipparäjähdystä, jonka siistimiseen menee oma aikansa.

Mikäli jostain syystä vessahätä ei iske iskee vauvalle nälkä. Joko hipsin kengät jalassa saunatupaan imettämään, jolloin en näe taaperoa tai sitten istun kylmää viimaa uhmaten ulkona imettämässä. Kosteilla puupenkeillä on muuten huomattavan paljon mukavampi istua ja imettää, jos muistaa sujauttaa pyllyn alle istuinalusen.

Vauvan syötyä alkaa olla meillä isommilla nälkä. Joko lämmitän valmista ruokaa mikrossa tai keittelen jonkun sopan saunatuvalla irrallisella induktiolevyllä. Tuo induktiolevy ei oikein toimi ulkona jatkojohdon päässä, sillä se on jatkojohtoon vähän turhan tehokas.

Mikäli sää sallii ja haluan päästä helpolla niin syömme ulkona. Näin säästyy yhdeltä riisumisurakalta.

Sitten ulkona oleilu jatkuu, ellei vaipanvaihto, pottailu, kastuneet tai liian kuumat/kylmät vaatteet vaadi huomiota. Syyskasteen aikaan aamuisin jalkaan laitetaan lantsarit ja kurahousut, jotka vaihdetaan päivemmällä kevyempiin kamppeisiin.

Ulkona oleminen tarkoittaa sitä, että samalla saunatupaan laitetaan pienet tulet. Puukoppia täytetään, todennäköisesti väärästä kasasta, kuten sain kuulla ahkeroituani yhtenä päivänä.

Tiskejä, ruokia, roskia ja kaikkea kummallista kannetaan edestakaisin paikasta toiseen. Meillä on kokkailu ja ruokien säilytys jakautunut tuvan ja saunatuvan välille. Homma sujuu helposti, kun paikalla on useampi aikuinen. Kolmisin lasten kanssa se tekee asioista vähän hitaampaa.

Taaperon kanssa leikimme pihalla vaarin tekemässä hiekkalaatikossa, leppäkerttukeinussa ja pihalla jököttävässä murskekasassa. Haravoimme, ajamme kilpaa, taapero taaperokärryä ohjaten ja minä vauvan vaunuja.

Taaperolle on pihalla lukuisia leikkipaikkoja, hänellä on kattava valikoima työkaluja ja nämä auttavat häntä viihtymään. Ne riittävät viihdyttämään häntä, kun puen itseäni ja vauvaa, kokkaan tai olen muuten kiireinen.

Mikään määrä leikkipaikkoja ja leluja ei kuitenkaan korvaa leikkikaveria. Onneksi äiti kelpaa vielä leikkikaveriksi.

Vähän ennen Kajn töistä tuloa alkaa hämärtää, hetki jota taapero odottaa. Se tarkoittaa taskulamppujen esille ottamista. Meillä on pienet lamput jotka saa taaperokärryyn kiinni ajovaloiksi. Mitä hämärämpää tulee, sen komeampina ne loistavat.

Tässä vaiheessa kurkkaan tuvan lämpötilan ja mietin pitääkö kotilieteen tehdä uudet tulet.

Kajn saavuttua on vuorossa iltaruoka, sisälle meneminen ja sisäleikit. Ulkovaatteet ripustetaan kuivumaan tuvan puolelle.

Kaj tuo mukanaan vettä, joten saamme tiskattua ja huuhtaistua itseämme pikkaisen puhtaammiksi.

Peseytyminen tuvalla on aina ollut puhtaan veden puutteen vuoksi haastavaa. Olemme oppineet peseytymään hyvin pienellä määrällä vettä. Säästämme kaupunkikotiin ne kunnolliset pesut. Tämä seikka rajoittaa tuvalla oleskeluaikojen pituutta. Mikäli emme pääse minnekään kylään peseytymään, niin joudumme käymään kotona jotta saamme koko porukan kunnolla puhtaaksi.

Lämpimillä ilmoilla taaperokin peseytyi ulkona. Hänellä oli oma pieni vati, jossa hän kylpi. Nyt kylmällä peseytyminen on enemmänkin käsi- ja naamapesut ulkona ja sitten kostealla rievulla pyyhkimisiä sisällä.

Tuvan siivous, lelut kasaan, iltapala, iltatoimet ja taapero nukkumaan. Mikäli hän nukahtaa nopeasti saattaa meillä aikuisilla olla tuokio ruutuaikaa.

Näin siis menee elämä tuvalla näin kylmillä keleillä. En ole niin näppärä emäntä, että tämä sujuisi leikiten. Joudun jatkuvasti säntäilemään edestakaisin. Tuumailen joka välissä mitkä olisivat oikeat vaatteet, kengät, ruoka ja lukuisia muita asioita.

Mikäli olisimme täällä enemmän kolmisin lasten kanssa oppisin käytännöllisemmäksi. Pikku hiljaa opin.

Pienen tupamme olen esitellyt tässä kirjoituksessa, ainoa muutos on taaperon kerrossänky. Saunatuvan edusta on esitelty täällä, itse tuvan sisustusta en ole tohtinut esitellä sen ollessa pahasti vaiheessa.